— Mitä olet tehnyt, onneton poika? huusi ämmä oven takaa?
— Olen tehnyt kannuja, vastasi Bosse.
— Olet saanut pamppua? Sen kyllä uskon. Mutta minä kysyn mitä sinä olet tehnyt?
— Kannun! kiljaisi Bosse ikäänkuin halkaistakseen paksun oven.
— Jaa, jaa, tiesin minä sen, että niin tuli lopulta käymään. Aina sitä sanoin, kun olit kotona tottelematon. Mutta on ne tytötkin hulluja. Semmoinen rumilas kuin sinä! Hyi!
Nyt ei Bosse ymmärtänyt tuon taivaallista, ja siksi hän oli ääneti.
— Vai niin, vai Annu sen nimi on, jatkoi ämmä omin päin. — Saman niminen oli sekin, joka narrasi kelkkaansa Puluniemen mustan Antin.
— Mistä Antista se muori horisee?
— Niinkö sinä poika sanot vanhalle äidillesi? Ettes yhtään häpeä! Oi oi oi, sellaista lasta! Sellaista lasta!
Bossen ymmärrys pimeni, ja hän tunki päänsä vuodepahnoihin päästäkseen jatkamasta keskustelua.