Vankilasta päästyään ei hän palannut Paavali mestarin luo, vaan retkeili kaupungin kapakoissa, missä istuskeli aamusta iltaan kuluttaen myynnin tuottamia rahoja, joita ei oltu muistettu ottaa häneltä pois tyrmään pantaessa. Hänet oli erotettu kannunvalajien ammattikunnasta; häneltä oli riistetty oikeus työskennellä omaan laskuunsa, ja mitään muuta ammattia hän ei osannut. Hän oli lakannut olemasta yhteiskunnan suuressa koneistossa sinä rattaana, miksi kasvatus oli hänet tehnyt, ja hän olisi piankin liittynyt irtolaisten ja tyytymättömien laumaan, ellei olisi sattunut asioita, jotka tekivät hänet jälleen hyödylliseksi, vaikka toisella tapaa.
Saman päivän aamuna, jolloin Bossen suurisuuntainen yritys raivata uutta uraa kannunvalannan ohdakkeisella alueella oli mennyt myttyyn, tuli lyypekkiläinen kauppias Algut kotia, Itäisen Yhteismaakadun varrella merisatamassa sijaitsevaan konttoriin, ja laski Bossen tekemän kannun liikekumppaninsa kirjoituspöydälle.
— Na, Josef! Katso teme kannu!
Josef katseli kannua tuntijan tavoin:
— Na, Algut, mi te sitte?
— Mite sine tahto antta minule teste kannusta?
Josef kirjoitti hiukan paperilleen ja vastasi:
— Mine antta kaksi eeri.
— Anttako kaksi eeri? Na!
— Ah, sine! Ei sine saa kun poolitoista eeri.