Hän asettui vaatimattomalle paikalleen oven luo eikä mennyt tiehensä, vain sentähden, ettei tahtonut paeta. Pian herätti hänet näennäisestä levostaan eräs henkilö, joka oli tullut sisälle ja nyt tuuppasi häntä selkään päällystakkia riisuessaan, minkä jälkeen hänen tuolinsa alle asetettiin pari kalossia. Koko seurakunta tervehti sisälle tulevaa nousemalla ylös kuin yksi mies. Hän oli Merivakuutusosakeyhtiö Tritonin johtokunnan puheenjohtaja, mutta oli hän muutakin. Hän oli entinen maamarsalkka, vapaaherra, yksi Ruotsin akatemian kahdeksastatoista, ylhäisyys ja Kunink. Majesteetin ritarikunnan komendööri y.m. y.m.
Vasara paukahti ja puheenjohtaja kuiskasi äänettömän hiljaisuuden vallitessa seuraavan tervehdyksen (jonka äsken oli pitänyt eräässä kivihiiliosakeyhtiössä käsityökoulun huoneistossa):
"Hyvät herrat! Kaikista isänmaallisista ja ihmiskunnalle siunaustatuottavista yrityksistä lienevät harvat, jos harvatkaan, niin jaloja ja tarkotusperältään ihmisystävällisiä, kuin vakuutuslaitokset."
— Hyvä! Hyvä! kaikui kautta kokouksen, tekemättä mitään vaikutusta maamarsalkkaan.
"Mitä ihmiselämä muuta on kuin taistelua, taistelua elämästä ja kuolemasta, voitaisiin sanoa, luonnonvoimia vastaan, ja harvat meistä voinevat välttää joutumasta ennemmin tai myöhemmin niiden kanssa taisteluun".
— Hyvä!
"Kauan on ihminen, eritoten luonnontilassa ollessaan, ollut luonnonvoimien uhrina; leikkipallona, hansikkaana, jota on sinne tänne viskelty kuin ruokoa tuulessa! Niin ei enää ole laita! Ihminen on tehnyt vallankumouksen, verettömän vallankumouksen, ei sellaista, jonka kunniansa unohtaneet isänmaanpetturit muutamia kertoja ovat toimeenpanneet laillisia hallitsijoitaan vastaan, ei, vaan luontoa vastaan, hyvät herrat! Hän on julistanut sodan luonnonvoimia vastaan ja sanonut: tähän saakka menet, mutta et edemmäksi!"
— Hyvä! Hyvä! (Kättentaputusta.)
"Kauppias lähettää vesille laivansa, höyrylaivansa, prikinsä, kuunarinsa, parkkinsa, jahtinsa, mistä minä tiedän? Myrsky rikkoo hänen — niin! Kauppias sanoo: riko sinä vain! Ja kauppias ei ole hävinnyt mitään! Tämä on vakuutusaatteen suuri näkökanta eli idea! Ajatelkaamme, hyvät herrat, kauppias on julistanut sodan myrskyä vastaan — ja kauppias on voittanut."
Hyvähuutojen myrsky nosti voitonhymyn tuon suuren miehen huulille ja hän näytti siltä, kuin se myrsky olisi hänelle hyvin suloinen.