— Kuuluu kyllä. Heillä taitaa olla joskus hyvin vaikeatkin olot, noilla nuorilla miehillä, kuten nuorilla miehillä enimmäkseen, kun heidän täytyy työskennellä päästäkseen eteenpäin tässä maailmassa.
— Hänhän taitaa olla runoilija, tuo lankosi, sanoi revisorska.
— On, luullakseni; hm, hän kirjottaa erinomaisesti; sai tässä muuanna vuonna akatemian palkinnon, ja hänestä kyllä vielä aikaa myöten tulee jotain suurta, vastasi rouva Falk täysin vakuuttavasti.
— Niin, enkös minä sitä ole aina sanonut, vahvisti revisorska.
Ja nyt käytiin huutokauppaa Arvid Falkin erinomaisuudella, niin että hän oli jo maineen temppelissä, kun palvelija ilmotti pastori Skåren. Tämä astui sisälle nopein askelin ja tervehti pikaisesti naisia.
— Pyydän anteeksi, että tulen niin myöhään, mutta minulla ei ole montakaan minuuttia aikaa; minun täytyy mennä kokoukseen kreivitär Fabelkrantzin luo kello puoli yhdeksän ja tulen suoraan toimestani.
— Voi, että herra pastorin on niin kiire!
— Niin, minun laaja toimeni ei suo minulle koskaan rauhaa. Ehkä siis heti ryhdymme asioihin käsiksi.
Palvelija toi sisälle virvokkeita.
— Suvaitseeko herra pastori kupin teetä, ennenkuin alotamme? kysyi emäntä, joka jälleen tunsi pettymyksen mielipahaa.