— Puhukaamme jostain muusta, sanoi Falander. — Mitä sinä pidät
Rehnhjelmistä?
— Paljon! Hän on hyvä poika! Ja hieno poika!
— Hän rakastui sinuun korviansa myöten!
— Älä puhu tyhjää!
— Mutta pahinta on se, että hän tahtoo mennä kanssasi naimisiin!
— Ole hyvä ja säästä minua kuulemasta mokomia tuhmuuksia!
— Mutta kun hän on vasta kaksikymmenvuotias, aikoo hän odottaa, kunnes tulee sinun arvoiseksesi, kuten hän sanoi!
— Mokoma hupsu!
— Arvoisella tarkottaa hän: olla tunnettu näyttelijä! Ja siksi ei hän voi tulla, ennenkuin saa rooleja! Etkö sinä voi hankkia niitä hänelle?
Agnes punastui, viskautui sohvan nurkkaan ja näytti siroja kultatupsuisia puolisaappaitaan.