Hän pyyhkäisi otsaansa sinisellä esiliinallaan ja tarttui höylään, seuran vaipuessa mietteisiin.
Ygberg, joka oli koko ajan uinunut, heräsi nyt ja valmistausi lähtemään Falkin kera ulos. Avoimesta ikkunasta kuului vielä kerran rouva Homanin ääni:
— Mitä hän tarkotti nimipäälliköllä? Isäsihän on kapteeni?
— Häntä sanotaan siten! Muuten on päällikkö ja kapteeni sama asia! Senhän sinä tiedät! Eivätkö sinun mielestäsi olleet hävytöntä joukkoa nuo. Sinne en mene enää koskaan! Mutta hyvä raportti siitä tulee, se on varma! Ajakaa Hasselbackenille!
SEITSEMÄSTOISTA LUKU.
Luontoa…
Falander istui eräänä iltapäivänä kotonaan lukien erästä osaa, kun heikko koputus, kaksi kaksoislyöntiä, kuului ovelta. Hän hyppäsi ylös, otti päälleen takin ja avasi.
— Agnes! Sepä harvinainen vieras!
— Niin, minun täytyi tulla tervehtimään sinua; on niin helkkarin ikävää nykyään!
— Kylläpä sinä kiroilet!