— Puhun vastenmielisesti onnettomuuksistani.
— Puhu sitten rikoksistasi!
— Sellaisia minä en ole tehnyt!
— Olet ja suuria! Sinä olet vainonnut poljetuita, olet polkenut haavottuneita, olet pilkannut kurjia! Muistatko viimeistä lakkoa, jolloin asetuit järjestysvallan puolelle!
— Lain puolelle, veli hyvä!
— Vai lain! Sinä hullu, kuka on kirjottanut köyhälle lain! Rikas! Se on: herra orjalle!
— Lain on kirjottanut koko kansa ja yleinen oikeudentunto — sen on kirjottanut Jumala!
— Säästä suuria sanojasi puhuessasi minun kanssani! Kuka kirjotti 1734 vuoden lain? Herra Cronstedt! Kuka kirjotti viimeisen lain raipparangaistuksesta? Sen teki eversti Sabelman — se oli hänen anomusehdotuksensa — ja hänen ystävänsä, jotka silloin olivat enemmistössä, ajoivat sen läpi! Eversti Sabelman ei ole kansa eivätkä hänen tuttavansa olleet yleinen oikeudentunto. Kuka kirjotti lain yhtiöiden oikeudesta? Tuomari Svindelgren! Kuka kirjotti uuden valtiopäiväjärjestyksen? Asessori Vallonius! Kuka sai aikaan lain "laillisesta turvasta" s.o. lain, joka turvaa rikkaan köyhän oikeudenmukaisilta vaatimuksilta? Tukkukauppias Kryddgren! Pidä sinä suusi! Minä osaan sinun sananpartesi! Ketkä kirjottivat uuden vallanperimysjärjestyksen? Lainrikkojat! Ketkä ovat kirjottaneet metsälain? Rosvot! Ketkä kirjottivat lain yksityispankkien setelinanto-oikeudesta? Huijarit! Ja sinä väität Jumalan tehneen kaiken tämän? Jumala parka!
— Saanko antaa sinulle neuvon, koko elämäksesi neuvon, jonka kokemus on antanut minulle. Jos tahdot välttää sitä itsepalamista, jota kohti sinä kiihkoilijana kuljet, niin omaksu mitä pikimmin uusi katsantokanta asioiden ja olojen suhteen; totuttele näkemään maailma linnunsilmällä ja tulet huomaamaan, kuinka pieneltä ja merkityksettömältä kaikki näyttää; lähde edellytyksestä, että maailma on rikkaläjä, että ihmiset ovat perkeitä, munankuoria, porkkananvarsia, kaalinlehtiä, räsytilkkuja, niin ei sinua enää koskaan yllätetä, sinä et koskaan enää kadota mitään harhanäkyjä, vaan saat päinvastoin kokea paljon iloa, joka kerran kun näet kauniin piirteen, hyvän työn; sanalla sanoen, omaksu levollinen ja hiljainen maailmanhalveksuminen — etkä silti tarvitse pelätä tulevasi sydämettömäksi.
— Sitä katsantokantaa minulla tosin ei vielä ole, mutta maailmanhalveksumista osaksi. Mutta se onkin minun onnettomuuteni, sillä kun näen jonkunkaan todistuksen hyvyydestä tahi jalomielisyydestä, rakastan minä taasen ihmisiä, ajattelen heistä liian suurta ja petyn uudestaan!