Hän pudotti seppeleensä ja pani hatun päähänsä.
Struve meni hänen luokseen, tarttui hänen käteensä ja puristi sitä lämpimästi, jolloin kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja hänen täytyi lainata Leviltä nenäliina. Tohtori, joka oli heittänyt seppeleensä hautaan, alkoi jo kävellä poispäin ja toiset seurasivat häntä hiljakseen. Mutta Falk seisoi mietteissään kumartuneena haudan yli ja tuijotti syvyyteen; ensin näki hän ainoastaan neliskulmaisen pimeyden, mutta vähitellen tuli näkyviin vaalea pilkku, joka suureni muodostuen määrätyksi kuvioksi; se tuli pyöreäksi ja heijasti valkoista kajastusta kuin peili — se oli pienokaisen kirjottamaton elämäntaulu, joka loisti pimeyden läpi, vain kuvastaen taivaan taittumatonta valoa. Hän pudotti seppeleensä; kuului heikko kumea ääni ja valo sammui. Silloin kääntyi hän ympäri, seuratakseen toisia.
Vaunun luona mietiskeltiin, mihin matka nyt suunnattaisiin; Borg ratkaisi asian hyvin lyhyesti ja komenti: "Norrbackaan!"
Parin minuutin kuluttua oli seurue toisen kerroksen suuressa salissa, missä heidät otti vastaan tyttö, jota Borg tervehti syleillen ja suudellen. Sitten viskasi hän hattunsa sohvan alle, käski Levin vetämään päällystakin päältään, tilasi kannun punssia, viisikolmatta sikaria, puoli tuoppia konjakkia ja topan sokeria. Sitten riisuutui hän paitahihasilleen ja valtasi itselleen salin ainoan sohvan.
Struven kasvot alkoivat loistaa nähdessään valmistukset juominkeihin ja hän pyysi soittoa. Levi istuutui pianon ääreen rämpyttämään valssia, ja Struve tarttui Falkia vyötäisistä ja alkaen hänen kanssaan kävellä keskusteli helppotajuisesti elämästä ylimalkaan, surusta ja ilosta, ihmisen häilyväisestä luonteesta, y.m., josta tuli se tulos, että on syntistä surra sitä, mitä jumalat — hän käytti sanaa jumalat, koska jo oli sanonut syntistä, jottei Falk luulisi häntä heränneeksi — olivat antaneet ja ottaneet. Tämä keskustelu tuntui olevan johdanto siihen valssiin, jonka hän heti sen jälkeen tanssi tytön kanssa, joka toi sisälle boolin. Borg täytti lasit, kutsui luokseen Levin, viittasi muuatta lasia ja sanoi:
— Nyt juomme sinunmaljan, jotta sitten voimme haukkua toisiamme!
Levi iloitsi suuresti tästä kunniasta.
— Maljasi, Iisakki, sanoi Borg.
— Minun nimeni ei ole Iisakki…
— Luuletko minun välittävän siitä mikä sinun nimesi on. Minä sanon sinua Iisakiksi ja sinä olet minun!