— Kyllä! Mutta huomasitko, ettei laatassa ollut nimeä?
— Eikö ollut?
— Ei, näkihän sen aivan hyvin, se oli aivan kirkas!
— Mitä se merkinnee?
— Etkö sitä tiedä? Se oli huorikakara!
Onneksi piiska läimähti ja vaunu lähti vierimään eteenpäin. Falk silmäsi akkunaan; siellä seisoi rouva, joka jo oli ottanut pois pari raitia ja sammuttanut kynttilät, vieressään molemmat ketunpojat kummallakin viinilasi kädessä.
Vaunu kulki rämisten eteenpäin, katua ylös, toista alas, kukaan ei yrittänytkään puhua. Struve näytti vaivaantuneelta istuessaan arkku polvillaan, ja vielä oli niin valoisa, että hän mieluummin olisi halunnut pysyä näkymätönnä.
Uudelle kirkkomaalle oli pitkä matka, mutta loppuihan sekin ja päästiin perille. Portin edustalla oli pitkä jono vaunuja. Ostettiin seppeleitä ja haudankaivaja otti arkun. Hyvänlaisen kävelymatkan jälkeen pysähtyi pieni kulkue vasta muokatulle hiekkakentälle, kirkkomaan pohjoisimpaan päähän. Haudankaivaja laittoi kantimet kuntoon ja tohtori komensi: kiinni! laskekaa! irti! ja niin päästettiin pieni nimetön kolme kyynärää maan alle; syntyi äänettömyys; kaikki seisoivat vaiti, päät kumarassa, katsellen hautaan ikäänkuin odottaen jotakin; raskaana ja harmaana kaareutui taivas suuren, aution hiekkakentän yli, jossa valkeat ristit seisoivat kuin pienten lasten haamut, jotka täällä olivat joutuneet eksyksiin; metsänranta näkyi tummana kuin varjokuvien tausta, ei tuulenhenkäystäkään tuntunut. Silloin kuului ääni, ensin vavisten, mutta kohta selvänä ja varmana, ikäänkuin vakaumuksen tukemana; Levi oli noussut paaripeitteelle ja puhui paljastetuin päin:
"Korkeimman suojaamana, leväten hänen kaikkivaltansa varjossa. Minä sanon Ikuiselle: sinä olet minun turvani varma. Sinä linnani iäisesti luja, Jumala, johon minä luotan. — Kaddish. — Herra Kaikkivaltias Jumala, suo, että pyhää nimeäsi palvottaisiin ja pyhitettäisiin siinä maailmassa, jonka sinä kerran olet uudistava, sinä, joka kuolleet herätät ja kutsut heidät uuteen elämään. Sinä, joka annat ikuisen rauhan taivaassasi vallita, lahjota meille ja koko Israelille rauhasi, amen!
"Nuku rauhassa, pienokainen, joka et nimeä saanut; Hän, joka omansa tuntee, on kyllä sinua nimeltä kutsuva; nuku hyvin syysyössä, pahat henget eivät sinua häiritse, vaikk'et saanutkaan pyhitettyä vettä; iloitse päästessäsi taistelemasta elämän taisteluja, sen riemuja kyllä voit olla ilman. Onnellinen sinä, joka pääsit pois, ennenkuin ehdit maailmaan tutustua; puhtaana, tahratonna jätti sielu hennon majansa, siksi emme heitä sinun päällesi maata, sillä se on katoavaista, vaan peitämme sinut kukkasilla, sillä kuten kukka on kohonnut maasta, niin on sinun sielusikin kohoava pimeästä haudasta valoon, sillä hengestä olet sinä tullut ja hengeksi olet sinä jälleen tuleva!"