— Joko sinä taasen tärvelet minulta kaikki?
— Jo, ihan kaikki! Kuinka sinä, jonka mielestä kaikki roska, jonka ihmiset ovat tehneet, on suurta ja ihanaa, kuinka sinä, niin kauan kuin siten ajattelet, voit pyrkiä johonkin ajattomaan; jos sinun mielestäsi kaikki on täällä täydellistä ja erinomaista, kuinka sinä voit kaivata todellista täydellisyyttä. Usko minua, pessimismi on todellisinta idealismia, ja pessimismi on kristillistä oppia, jos se voi omaatuntoasi lohduttaa, sillä kristinusko opettaa maailman huonoutta, josta meidän on pyrittävä vapautumaan.
— Etkö voi sallia minun pitää maailmaa ihanana, enkö saa olla kiitollinen sille, joka kaiken hyvän antaa, ja iloita siitä, mitä elämällä on tarjottavana?
— Kyllä, kyllä, iloitse, poikaseni, iloitse, usko ja toivo. Kun ihmiset maan päällä ajavat takaa samaa asiaa — onnea — niin sinun mahdollisuutesi saavuttaa se on sama kuin yksi 1,439,145,300:s osa, kun nimittäin ihmisten luku on yhtä suuri kuin tuon murtoluvun nimittäjä. Onko se onni, jonka tänään olet saavuttanut, näiden kuukausien tuskain ja nöyryytyksien arvoinen? Ja sitäpaitsi: mikä sinun onnesi nyt oikeastaan on? Olet saanut huonon osan, jossa et voi, kuten sanotaan, onnistua — en tahdo sanoa sentähden, että epäonnistuisit. Oletko niin varma siitä, että…
Hänen täytyi hengittää.
— Että Agnes onnistuu Ofeliana. Ehkä hän innoissaan käyttää tätä harvinaista tilaisuutta tehdäkseen osasta liian paljon, se on tavallista! Mutta minä kadun, että olen pahottanut sinua, ja pyydän sinua kuten aina olemaan uskomatta sanojani; eihän ole sanottu, että tämä on totta!
— Ellen tuntisi sinua, uskoisin sinun kadehtivan minua!
— Ei, poikaseni, toivon sinulle kuten kaikille ihmisille, että he niin pian kuin mahdollista saavuttaisivat toivomuksensa, kohdistaakseen ajatuksensa johonkin parempaan, joka kuitenkin lienee elämän tarkotus.
— Tuon sinä aivan hyvin voit sanoa, sinä, joka jo olet onnistunut.
— No, eikös meidän kaikkien tule päästä siihen! Me emme siis toivo onnistuvamme, vaan toivomme, että voimme näin istua hymyillen suurille pyrkimyksillemme, suurille, kuuletko!