Levin oli sillä aikaa ollut levollinen, odottava ja kohtelias. Borg istuutui tulen ääreen ja kuumensi hiilihankoa.

Taasen kuului koputus, mutta kolme lyhyttä ja yksi pitkä lyönti.

— Se on Falk, sanoi Sellén ja meni avaamaan Falkille, joka astui sisälle sairaalloisen punaisena.

— Tarvitsetko rahoja? kysyi Borg tulijalta ja löi povitaskuaan.

— Kysymys sekin! vastasi Falk epäilevästi.

— Paljonko tarvitset? Minä voin hankkia!

— Ihanko todella? sanoi Falk ja hänen kasvonsa kirkastuivat.

— Todella! Hm! Wie viel? Summa! Numero! Laji!

— Noo, noin kuusikymmentä riksiä ei olisi pahitteeksi!

— Tuopa on vaatimaton mies, sanoi Borg kääntyen Levinin puoleen.