— Tavattoman vähän, sanoi tämä! Ota enemmän, Falk, saadessasi.
— En halua! En tarvitse enempää enkä voi ottaa suurempaa lainaa.
Sitäpaitsi en tiedä, milloin se on maksettava!
— Kaksitoista riksiä joka kuudes kuukausi, neljäkolmatta riksiä vuodessa, kahdessa erässä, vastasi Levin varmasti ja selvästi.
— Helpot on ehdot, sanoi Falk. Mistä niillä ehdoilla rahoja saatte?
— Vaunumaakarien pankista! — Ota esille paperia ja kynä, Levin!
Tällä oli jo vekselilomake, kynä ja taskussa pidettävä mustetolppa kädessä. Lomakkeen olivat toiset jo täyttäneet. Kun Falk näki numeron 800, epäröi hän hetken.
— Kahdeksansataa? sanoi hän kysyvästi.
— Ota sitten enemmän, ellet siihen tyydy.
— En, en tahdo; samantekevä kuka rahat ottaa, kunhan ne vaan kunnolleen maksetaan. Muuten, saatteko te rahoja tällaisilla papereilla, ilman vakuutta?
— Ilman vakuutta? Olemmehan me takuussa, vastasi Levin ylenkatseellisesti ja luottavaisesti.