— Nololta!
— Ahaa! Näyttikö oikein nololta?
— Jotenkin!
— Entä hän itse?
— Hän vei meidät eteiseen ja sanoi maksavansa, jos lupaamme, ettemme enää koskaan käy etsimässä häntä sieltä!
— Vai niin! Soo-o! Istuu siellä kaksi tuntia viikossa ja saa 6,000, siitä hyvästä että hänen nimensä on Stjärnborst! — Annas, kun katson! Tänään on lauantai! — Ole Tritonissa täsmälleen k:lo 1/2 1; jos näet minut siellä, joka on varmaa, niin — ei silmäystäkään. — Ymmärrät! Hyvä! — Uusia hakemuksia?
— Viisineljättä!
— Niin, niin! Huomenna on joulunaatto.
Falk selaili vekselitukkua; silloin tällöin leikki hymy hänen huulissaan ja hän sanoi muutaman sanan.
— Herra Jumala! Onko hänkin joutunut niin pitkälle! Ja hän — hän — jota pidetään niin varmana! Niinpä niin, niinpä niin, niinpä niin! Tästä tulee vielä ajat! — Vai niin, hän tarvitsee rahoja? Silloin minä ostan hänen talonsa! —