Ovelle koputettiin. Pulpetti paiskattiin kiinni, paperit ja katkismus olivat poispuhalletut ja Nyström meni ulos salaovesta.
— K:lo 1/2 1, kuiskasi Falk hänen jälkeensä. — Kuules! Onko sinulla runo valmiina?
— On, vastattiin maan alta.
— Hyvä! pidä Levinin vekseli valmiina jätettäväksi kansliaan. Kohta kiristän häntä! Hän on viekas, se saatana.
Sitten korjasi hän kaulahuiviansa, veti esille kalvostimet ja avasi vierashuoneeseen vievän oven.
— Kas! Hyvää päivää, herra Lundell! Palvelijanne! Olkaa hyvä ja astukaa toki sisään! Mitä kuuluu? Olin sulkeutunut sisään hetkeksi!
Tulija oli todellakin Lundell, puettuna kuin konttoristi, viimeisen muodin mukaan, kellonvitjoineen, sormuksineen, hansikkaineen ja kalosseineen.
— Minä ehkä häiritsen herra tukkukauppiasta?
— Ei, ette suinkaan! Luuleeko herra Lundell, että saamme sen huomiseksi valmiiksi?
— Pitääkö sen välttämättömästi olla valmis huomenna?