— Ehdottomasti! Lastenseimellä on juhla, jonka minä tarjoon, ja vaimoni tulee silloin julkisesti lahjottamaan muotokuvan ripustettavaksi ruokasaliin!
— No, silloin ei saa olla mitään esteitä, vastasi Lundell ja otti esille eräästä komerosta melkein valmiiksi maalatun kankaan ja telineen. Suvaitsetteko, herra tukkukauppias, olla ystävällinen ja istua silmänräpäyksen, niin saan hieman korjata sieltä täältä!
— Mielelläni! Hyvin mielelläni! Tietysti!
Falk heittäysi tuoliin, heitti toisen säärensä toisen yli ja otti valtiomiesmäisen asennon ja ylhäisen ilmeen.
— Olkaa hyvä ja puhukaa! sanoi Lundell. Teidän kasvonne ovat kyllä sinänsä mieltäkiinnittävät, mutta kuta useampia luonteenvivahduksia ne voivat ilmaista, sen parempi!
Falk hymähti ja mielihyvän ja tyytyväisyyden loiste valaisi hänen raakoja piirteitään.
— Herra Lundell syö päivällistä minun luonani kolmantena joulupäivänä?
— Kiitän…
— Silloin herra saa nähdä erittäin ansiokkaiden miesten kasvoja, jotka ehkä olisivat arvokkaammat kankaalle kiinnitettäväksi kuin minun.
— Ehkä voisin saada kunnian maalata heidät?