— Herra puheenjohtaja!
— Ratsumestari von Sporn!
— Ja sen me kyllä tiedämme, että taksoituslautakunta alentaa veron, niin pian kun se on noussut tuohon numeroon. Jos minulla olisi sana vallassani, sanoisin minä vielä paljon enemmän, mutta se hyödyttää niin vähän…
— Ratsumestari von Sporn!
— Herra puheenjohtaja, hyvät herrat! On sangen odottamatonta, että seurassa sellaisessa kuin tämä, joka aina (nyt viimeksi ruhtinashäissä) arvokkaalla esiintymisellään on saavuttanut niin hyvän nimen, henkilöiden, joilta täydellisesti puuttuu parlamenttaarinen laadullisuusaisti, sallitaan saattaa huonoon valoon arvossa pidetty liitto osottamalla julkeaa ja häikäilemätöntä halveksumista kaikkia muotoseikkoja kohtaan. Uskokaa minua, hyvät herrat, sellaista ei olisi tapahtunut maassa, jossa jo nuoruudesta asti on opittu sotilaallista nuhteettomuutta…
— (Yleinen asevelvollisuus! sanoi Eriksson Ollelle).
— … jossa on totuttu hillitsemään itseään ja muita! Minä lausun sen yhteisen toivomuksen, ettei enää tuollaista häiritsevää kohtausta toistamiseen joukossamme tapahtuisi … sanon joukossamme — sillä minäkin olen työmies … me olemme kaikki työmiehiä Kaikkivaltiaan edessä … ja minä sanon tämän tämän liiton jäsenenä, ja se päivä olisi surun päivä, jolloin minun pitäisi peruuttaa ne sanat, jotka minä eräässä toisessa kokouksessa tässä muuanna päivänä — niin, asevelvollisuuden ystävien kansallisliiton kokouksessa! — lausuin: minä ajattelen suurta Ruotsin työmiehestä!
— Hyvä! Hyvä! Hyvä!
— Katsooko liitto valmistusvaliokunnan ehdotukseen vastatun myöntävästi?
— Jaa! Jaa!