— Onko hän mestari? Milloin hän siksi tuli?
— Minä olen kisälliksi oppinut eikä minulla koskaan ole ollut varoja pyytää porvarioikeuksia, mutta minä olen yhtä taitava kun joku toinenkin ja työskentelen itsekseni! Sen minä sanon!
— Olisiko puusepänsälli Eriksson hyvä ja istuisi eikä häiritsisi meitä enää. — Katsooko liitto, että asiaan on vastattu myöntävästi?
— Herra puheenjohtaja!
— Mistä on kysymys?
— Minä pyydän puheenvuoroa! Ja kuulkaakin se, herra! ärjäsi Eriksson.
— Erikssonilla on puheenvuoro! mumistiin takaa.
— Kisälli Eriksson — kirjottaako hän nimensä x:llä vai z:lla? kysyi puheenjohtaja, jolle kirjuri oli kuiskannut.
Ensi penkillä nauraa hohotettiin.
— Minä en kirjota ollenkaan, hyvät herrat, minä keskustelen! sanoi puuseppä silmät hehkuen; niin, sen minä teen! Jos minulla olisi sana vallassani, sanoisin minä lakkolaisten olevan oikeassa, sillä jos mestarit ja patruunat lihovat, jotka eivät tee muuta kuin juoksevat touhuamassa kunniatervehdyksillä ja muilla reissuilla, niin se maksaa työmiehen hien! Mutta me tiedämme kyllä, miksi te ette tahdo maksaa meidän työtämme; siksi, ett'emme me saisi äänestää valtiopäiville, sillä sitä pelätään…