Hänen vieressään istui kirjuri ja Falk tunsi hänet palkkiovirkamieheksi suuresta kollegiosta. Hänellä oli nenäkakkulat ja hän ilmaisi talonpoikaisella irvistelyllä hylkäyksensä melkein kaikesta, mitä sanottiin. Ensimmäisellä penkillä, puheenjohtaja-korokkeen ääressä istuivat ylhäisemmät jäsenet, upseerit, virkamiehet, tukkukauppiaat, jotka voimakkaasti kannattivat kaikkia lojaalisia ehdotuksia ja etevämmällä parlamenttarisella kyvyllään tukahuttivat kaikki uudistushankkeet.
Kirjuri luki pöytäkirjan, jonka ensimmäinen penkki hyväksyi ja tarkisti. Sitten esitettiin ensimmäinen keskustelukysymys.
— "Valmistusvaliokunta ehdottaa, eikö työväenliitto Pohjantähti puolestaan tahtoisi lausua sellaista paheksumista, jota jokaisen oikein ajattelevan kansalaisen täytyy tuntea niitä laittomia liikkeitä kohtaan, joita lakkojen nimellä tapahtuu melkeinpä koko Europassa".
— Katsooko liitto…
— Jaaa! äänsi ensi penkki.
— Herra puheenjohtaja! huusi puuseppä Valkeilta vuorilta.
- Kuka siellä rähisee? kysyy puheenjohtaja tirkistäen silmälasiensa alta kuin aikoisi hän ottaa esille rottingin.
— Ei täällä kukaan rähise; minä pyysin puheenvuoroa! sanoi nikkari.
— Kuka minä?
— Puuseppämestari Eriksson!