— Mitä pirua se tekee! Etkö ennen ole kirjottanut siitä, mitä et ole nähnyt?
— En, en ole; olen paljastanut humbuugia, mutta en ole koskaan ahdistanut viattomia, ja minä en tunne hänen seuruettaan.
— Se on huono! Paljasta roskaa! vahvisti paksu. Terota kynäsi ja pistä häntä kantapäähän, sinä, joka osaat!
— Miksi ette pistä itse? kysyi Falk.
— Siksi, että latojat tuntevat meidän käsialamme ja he näyttelevät siellä iltasin kansaa. Muuten on Lundholm niin rajupäinen mies, että tulla rynkäisee toimitukseen, ja silloin täytyy hänelle näyttää, että se on puolueettomain mielipide! Kas niin, nyt kirjottaa Falk teatterista, minä laitan musiikista. Eikö Ladugårdslandin kirkossa ollut konsertti tällä viikolla.
— Eikö hänen nimensä ollut Daubry? y:llä?
— Ei, i:llä! vastasi paksu. Muista nyt vain, että hän oli tenori ja lauloi Stabat Materin!
— Kuinka se kirjotetaan?
— Katsotaan, sanoi paksu Espingin toimittaja, ottaen esille tukun rasvaisia sanomalehtiä kaasumittarikaapista.
— Tuossa on sinulle koko ohjelma, ja luulenpa, että lehdessä on arvostelukin.