— Ketkä raukat! Kapitalisti paratko? Onko sinusta sääli niitä, jotka eivät tee työtä, vaan elävät rahoillaan? Ei, poikaseni, sinä olet vielä ennakkoluulojesi vallassa! Mutta Herhiläisessä oli hauska kertomus eräästä tukkukauppiaasta, joka lahjotti 20,000 riksiä lastenseimi Betlehemille ja sai siitä Vaasan ritarimerkin; mutta sitten huomattiin, että ne olivat Tritonin yhteisvastuuseen velvottavia osakkeita ja nyt saa seimi tehdä vararikon. Eikö olekin ihanaa! Varat olivat 25 kehtoa ja öljyvärimuotokuva — tekijä tuntematon! Sehän on ihanaa! Muotokuva arvioitiin 5 riksin arvoiseksi. Eikö se ole suloista!? Hoh, hoh, hoh, hoh!
Falkia ei aihe miellyttänyt, sillä hän tunsi sen paremmin kuin toiset.
— Näitkö, että Punahilkka paljasti tuon humbuugi Skönströmin, joka julkasi jouluksi nuo huonot runot? sanoi paksu. Oli oikein rattoisaa lukea tosisanoja tuosta roskasta kerrankin! Minä olen parisen kertaa Espingissä häntä rökittänyt ja oikein tuntuvasti!
— Niin, mutta olet tehnyt hänelle hiukan vääryyttä; ei hänen runonsa niin huonoja olleet, sanoi pitkä.
— Huonoja? Ne olivat paljon huonompia kuin minun, jotka Harmaaviitta haukkui pataluhiksi — muistathan!
— Kuules, Falk, kesken kaiken, oletko ollut Eläintarhan teatterissa? kysyi pitkä.
— En!
— Se on vahinko se!
— Siellä mellastaa nykyään Lindholmin rosvojoukko! Se vasta on julkea veijari! Hän ei ollut lähettänyt Espingille pilettejä, ja kun tulimme sinne eilen illalla, ajoi hän meidät ulos! Se hänelle vielä maksaa! Rökitäppä sinä sitä koiraa! Tuossa on paperia ja lyijykynä! Minä kirjoitan! "Teatteria ja Musiikkia", "Eläintarhan teatteri". Kirjota sinä nyt!
— Mutta enhän minä ole nähnyt hänen seuruettaan!