— Tule mukaan, niin saan puhutella sinua!
Falk katsoi puhujaan, hämmästyneenä ja häpeissään. Borg seisoi hänen vieressään eikä näyttänyt aikovan hellittää otettaan.
— Saanko esittää … alkoi Falk.
— Et, sitä et saa, keskeytti Borg; minä en tahdo tulla tuntemaan ketään viinakirjailijoita. Tule nyt vain!
Ja hän veti Falkin mukaansa ovelle, vastustamattomasti.
— Missä hattusi on? Kas noin! Tule nyt vaan! He olivat kadulla. Borg otti häntä käsipuolesta ja talutti hänet Järntorgetille; siellä hän vei hänet laivatarpeiden kauppaan ja osti parin purjehduskenkiä, sitten hän veti hänet sulun poikki Stadsgårdin satamaan; siellä oli purjevene valmiina lähtemään; veneessä istui nuori Levi lukien latinan kielioppia ja syöden voileipää.
— Tässä, sanoi Borg, näet sinä purjevene Urian; nimi on ruma, mutta se purjehtii hyvin ja on vakuutettu Triton yhtiössä. Tuossa istuu laivan isäntä, juutalaispoika Iisakki lukien Raben kielioppia — se hassu aikoo ylioppilaaksi — ja nyt olet sinä hänen kotiopettajansa kesäkauden ja nyt purjehdimme me kesää viettämään Nämdöhön. Kaikki laivaan! Suu poikki! — Selvä? — Päästäkää irti!
KAHDESKYMMENESKUUDES LUKU.
Kirjevaihtoa.
Kandidaatti Borgin kirje kirjailija Struvelle.