Nämdössä, kesäkuulla 18—
Vanha häväistyskirjottaja!
Koska olen aivan varma siitä, ettet sinä eikä Levin maksa uudistusosaanne meidän lainastamme Suutarien pankkiin, niin lähetän minä täten vekselin uutta lainaa varten Rakennusmestarien pankista. Ne rippeet, jotka eivät mene uudistukseen, jaettakoon kristillisesti, ja lähetä minun osani höyrylaivalla Dalaröhön, josta käyn hakemassa.
Veli Falk on nyt ollut minun hoidossani kuukauden ajan ja luullakseni on hän paranemaan päin. Muistathan, että hän hylkäsi meidät heti Ollen esitelmän jälkeen ja että hän, sensijaan että olisi käyttänyt hyväkseen veljeään ja tuttavuussuhteitaan, liittyi Työväenlippuun, jossa häntä rääkättiin 50 riksistä kuukaudessa. Tuo Kindstugatanin vapausilma mahtoi kuitenkin vaikuttaa häneen siveellisesti turmelevasti, sillä hän rupesi karttamaan parempia ihmisiä ja pukeutumaan huonosti. Minä pidin kuitenkin kaiken aikaa häntä silmällä tuon Beda lutkan kautta — tiedäthän — ja kun huomasin hänet kypsyneeksi rikkomaan nuo kommunardisuhteensa, kävin noutamassa hänet. Hain hänet kellari Tähdestä, jossa hän istui kahden häväistyskirjottajan seurassa viljellen viinaa — luulenpa melkein, että he kirjottivatkin! Hänen tilaansa noutaessani hänet nimittäisitte te surulliseksi. Kuten tiedät, katselen minä ihmisiä ehdottoman välinpitämättömyyden silmillä; kohtelen heitä kuin geoloogisia valmisteita, kuin kivennäisaineita; toiset kiteytyvät tässä järjestelmässä, toiset tuossa; miksi ne niin tekevät, se riippuu laeista tai seikoista, joiden suhteen meidän tulee olla välinpitämättömiä; minä en itke kalkkisälpää sen vuoksi, ett'ei se ole niin kovaa kuin vuorikristalli; siksi en myöskään voi sanoa Falkin tilaa surulliseksi; se oli yksinkertaisesti tulos hänen temperamentistaan (jota te sanotte sydämeksi) + olosuhteista, jotka hänen temperamenttinsa oli aiheuttanut. Tuossa tilaisuudessa oli hän kuitenkin hieman "alhaalla". Vein hänet veneeseen ja hän pysyi passiivisena. Mutta juuri kun olimme päässeet laiturista ja saaneet vauhtia, kääntyi hän taakseen, ja silloin seisoi Beda, luulen että hän itse oli sinne tullut, rannalla huiskuttamassa. Silloin hullaantui mies; tahtoo maihin, huusi hän, ja uhkasi hypätä mereen. Tartuin häntä käsivarteen ja pistin hänet kajuttaan, jonka jälkeen ovi suljettiin. Sivuuttaessamme Vaxholman viskasin kaksi kirjettä postiin, toisen Työväenlipun toimittajalle, jossa pyysin anteeksi Falkin jatkuvaa poissaoloa, ja toisen hänen emännälleen, jossa pyysin hänen vaatteitaan lähetettäväksi tänne.
Hän tyyntyi kuitenkin ja nähdessään suuret vedet ja saariston tuli hän sentimenttaliseksi ja puhui paljon roskaa, ettei hän muka enää koskaan ollut luullut saavansa nähdä Jumalan (!) viheriäistä maata, y.m.s. Mutta sitten sai jonkunlainen omatunto hänessä vallan. Hän katsoi, ettei hänellä ole oikeutta olla niin onnellinen ja saada nauttia toimettomuudesta, kun monet ihmiset ovat onnettomia; hän katsoi pettäneensä tuon Kindstugatanin mörön ja tahtoi palata takaisin; minun kauheisiin kertomuksiini hänen menneestä elämästään hän selitti, että ihmisten velvollisuus on kärsiä ja työskennellä toistensa puolesta; tämä mielipide on hänessä tullut uskonnon luontoiseksi (minä olen kuitenkin ottanut sen hänestä pois vichyvedellä ja suolakylvyillä). Mies näytti olevan aivan rikki ja minulla on ollut paljon vaivaa hänen korjaamisessaan, sillä oli vaikea erottaa sielullista ruumiillisesta. Minun täytyy sanoa, että minä muutamissa suhteissa häntä ihmettelen — minä en koskaan ihaile. — Mahtaa olla ihmeellinen se kiihko, joka ajaa hänet tekemään ihan vastoin hänen omaa hyötyään. Aatteles, kuinka hyvä hänen asemansa nykyään olisi, jos hän olisi pysynyt tyynellä virkamiesurallaan, varsinkin kun veli siinä tapauksessa oli luvannut auttaa häntä suuremmalla rahasummalla. Sen sijaan tärvelee hän arvonsa menemällä raa'an työmiehen orjaksi — ja kaikki tuo noiden aatteitten vuoksi! Se on liian ihmeellistä!
Hän näyttää kuitenkin olevan paranemaan päin, varsinkin viime läksytyksen jälkeen. Ajatteleppas, kun hän sanoi täkäläistä kalastajaa "herraksi" ja nosti hänelle hattuaan. Sitäpaitsi hän ryhtyi tuttavallisiin keskusteluihin väestön kanssa tahtoen tietää "miten heidän laitansa oli". Seuraus oli, että kalastaja höristi korviaan ja tuli eräänä kauniina päivänä kysymään minulta, maksaako "tuo Falk" itse täyshoitonsa vai maksaako tohtori (minä) sen! Kerroin tämän Falkille ja hän tuli pahoilleen, kuten aina milloin hän kadottaa hyvät luulonsa jostakin. Jonkun aikaa sen jälkeen hän meni puhumaan kalastajalle laajennetusta äänioikeudesta; seuraus oli, että tämä tuli minulta kysymään, onko Falkilla huonot raha-asiat.
Ensi päivät kulki hän pitkin rantoja ja oli haltioissaan; joskus läksi hän uimaan kauas selälle ikäänkuin ei aikoisikaan palata, ja kun aina olen pitänyt itsemurhaa ihmisen pyhimpänä oikeutena, koska hän on saanut luonnolta sen lahjan, en tahtonut millään tavalla sekaantua hänen tapoihinsa. Iisakki kertoi, että Falk on joskus pitänyt hänelle pitkiä puhepurkauksia tuosta Beda neitsyestä, joka on tainnut petkuttaa häntä oikein perinpohjin.
Kesken kaiken, Iisakilla, sillä on terävä pää, sen saat uskoa. Hän on päntännyt päähänsä Raben nyt yhdessä kuukaudessa ja lukee Caesaria kuten me luemme Harmaataviittaa, ja mikä vielä enemmän, hän tietää, mitä se sisältää, seikka, jota me emme koskaan tienneet. Mutta hänen päänsä on oikeastaan reseptiivinen, s.o. vastaanottavainen ja samalla laskeva, ja se on lahja, jonka avulla monesta on tullut nero, vaikka he ovat olleet jotenkin typeriä. Hänen käytännöllisyytensäkin täytyy joskus päästä valloilleen, ja äskettäin oli meillä loistava esimerkki hänen afäärinerostaan. Minä en tunne hänen taloudellista asemaansa, sillä sen suhteen on hän hyvin salaperäinen, mutta eräänä päivänä oli hän levoton, sillä hänen oli maksettava parisen sataa. Koska hän ei voinut kääntyä Tritonissa puuhaavan veljensä puoleen, jonka kanssa hän on riidassa, kääntyi hän minun puoleeni. Minä en voinut häntä auttaa. Silloin otti hän postipaperiarkin ja kirjotti kirjeen, joka lähetettiin ylimääräisestä ja sitten ei kuulunut muutamaan päivään mitään.
Sen tuvan edustalla, jossa asumme, oli kaunis tammilehto, joka antoi miellyttävää varjoa ja suojeli samalla merituulilta. Minä en ymmärrä puita enkä yleensä luontoa, mutta kuumalla ilmalla pidän minä katveesta. Eräänä aamuna nostaessani rullakartiinin en tiennyt, missä olin! Ikkunain edessä lepäsi avara selkä ja kaapelimitan päässä rannasta ankkurissa jahti. Koko tammilehto oli hakattu maahan ja erään kannon päässä istui Iisakki lukien Euclidestä ja laskien puut aina sitä mukaa, kuin ne vietiin jahtiin. Herätin Falkin; hän joutui epätoivoon, suunniltaan ja sanasotaan Iisakin kanssa, joka tuossa kaupassa pisti 1,000 riksiä puhdasta taskuunsa. Kalastaja sai 200 hienoa — hän ei ollut enempää pyytänyt. Minä olin suutuksissani — en puiden vuoksi, vaan siksi, etten itse ollut tuota keksinyt. Falk sanoo, että se oli epäisänmaallista, mutta Iisakki vannoo, että näköala parani, kun saatiin pois "tuo roska", ja hän aikoo tulevalla viikolla ottaa veneen käväistäkseen samassa tarkotuksessa naapurisaarilla. Kalastajan muija itki koko päivän, mutta ukko matkusti Dalaröhön ostaakseen hänelle kauniin hamekankaan; hän pysyi poissa kaksi vuorokautta ja oli sitten kotiin tullessaan aivan humalassa, mutta vene tyhjä ja, kun vaimo kysyi kangasta, selitti ukko sen unhottaneensa.
Hyvästi! Kirjota pian ja kerro joitakin häväistysjuttuja ja hoida lainat hyvin!