— Vai niin, sanoi Sellén, Olle on lähtenyt etsimään autuaallisempia metsästysmaita; niin, hänen on kyllä hyvä olla, hänen; nyt on päässyt päivällishuolistaan. Mitähän Napin kellarimestari mahtanee tästä sanoa; hänellä oli kai Ollellekin pieni "lappu", joksi hän niitä sanoo! Niin! Niin!
— Miten sydämetöntä, miten raakaa! Hyi helvetti tuollaista nuorisoa! puhkesi Falk sanomaan, viskasi pöydälle rahoja ja puki päällensä.
— Oletko sentimenttaalinen? pilkkasi Sellén.
— Olen! Hyvästi!
Ja hän meni.
KAHDESKYMMENESYHDEKSÄS LUKU.
Katsaus.
Lisensiaatti Borgin kirje Tukholmasta maisemamaalari Sellénille Parisiin.
Veli Sellén!
Kokonaisen vuoden olet nyt odottanut minulta kirjettä, mutta nyt minulla onkin jotain kirjotettavaa. Minun pitäisi, periaatteitteni mukaan, ensin puhua itsestäni, mutta minun täytyy totutella kohteliaaksi, sillä pian lähden minä ansaitsemaan leipääni; alotan siis sinusta! Onnittelen, että sait taulusi salonkiin ja että se siellä teki vaikutuksen. Uutisen siitä pani Iisakki Harmaaseenviittaan, toimittajan tietämättä, jonka vuoksi tämä vaahtosi raivosta, kun sai lukea sen, sillä hän oli vannonut, ettei sinusta koskaan tule mitään. Kun siis täten olet ulkomailla saavuttanut tunnustusta, olet tietysti samalla maineessa täällä kotonakin, eikä minun siis enää tarvitse hävetä sinun puolestasi.