— Olkaa niin hyvä ja katsokaa ympärillenne sen aikaa!
Hän panee suunsa torveen ja huutaa: — "Seitsemäs pasuuna ja kahdeksas tuska! Nyström! Mediaevel, 8, varastossa, fraktuuralla otsakirjotukset, nimet harvennetut!"
Ääni vastaa samasta torvesta: "Puuttuu käsikirjotusta!" Naamio istuutuu urkujen ääreen, ottaa kynän ja arkin paperia ja antaa kynän kiitää paperin yli puhuen sikari hampaissa.
— Tämä toimi — on — niin laaja — että se piankin menee — yli voimieni — ja — terveyteni olisi — huonompi kuin se — on — ellen — minä sitä hoitaisi — niin — hyvin.
Hän ponnahtaa ylös ja vetää toisesta äänestä ja huutaa toiseen torveen: Oletko maksanut velkasi? korrehtuuri — Ja sitten hän jatkaa puhumalla toista ja kirjottamalla toista.
— Te ihmettelette — miksi — minä — käyn jalassani — näin — ratsusaappaat. Sen vuoksi — koska — minä — ensiksikin — ratsastan — terveyteni vuoksi.
Poika tuo korrehtuuria. Naamio ojentaa sen Falkille ja sanoo nenällään — sillä suu ei ole vapaa — "lue tuo!", samalla huutaen pojalle silmillä: "odota!"
— Toiseksi — (korvain liikkeellä sanoo hän kehuvasti Falkille: "kuuletteko, että seuraan mukana!") — koska mielestäni — hengen miehen — ei tule herättää — huomiota — ulkomuodollaan — toisten — ihmisten — suhteen — sillä — sitä — sanotaan — hengelliseksi — kopeudeksi — ja se — antaa — moittijille — syytä.
Kirjanpitäjä tulee sisälle ja naamio tervehtii häntä otsanahalla, ainoa osa, joka ei ole käytännössä.
Ennemmin kuin istuisi toimetonna ottaa Falk korrehtuurin ja lukee.
Sikari jatkaa puhettaan.