— Se nyt on itse…
— Nicolaus! Muista! Nyt on pöytä puhdas!
— Mitäs silloin pitää sanoa, kun suuttuu?
— Ensiksikin, ei suututa, vihastutaan! Ja sitten voihan sanoa: "Sehän nyt on merkillistä!"
— No sehän nyt on merkillistä, että sinä aina tarjoilet minulle epämiellyttäviä asioita. Ole puhumatta sellaisesta, mikä minua ärsyttää.
— Vihastuttaa, ukkoseni! — Vai niin, minun pitää kantaa kaikki huoleni yksinään, mutta sinä aina kasaat. —
— Sälytät, sanotaan!
— Kasaat, sanotaan, minun päälleni vihasi. Kuules! Sitenkö sinä lupasit naimisiin mennessämme?
— Kas niin! Ei viisasteluja, eikä logiikkaa! Jatka vain! He olivat täällä kaikki viisi, äiti ja viisi sisartasi!
— Neljä sisartani! Sinä et juuri suuresti sukuasi rakasta!