(Hän mittaa jonkun verran pikkusormeaan) — ja polttakaa sitten roju miehineen päivineen, niin olette näkevä, että valtio kukoistaa levossa ja sen yrtit vuotavat rieskaa. Niin puhuu ruotsalainen ylimys! Muistakaa se, talonpojat!
Tämä puhe, joka kolme vuotta takaperin olisi otettu vastaan Ritaritalon torilla hyvä huudoilla ja merkitty pöytäkirjoihin sana sanalta, sittemmin erikseen painettavaksi ja jaettavaksi valtakunnan kansakouluihin ja muihin julkisiin armeliaisuuslaitoksiin, vastaanotettiin kuin ajankuluksi, sitä muodosteltiin pöytäkirjoissa aika lailla ja selostettiin, merkittävää kylläkin, ainoastaan vastustuspuolueen lehdissä, jotka muuten eivät mielellään sellaista painattaneet.
Sitten Upsalan penkki pyysi puheenvuoroa. Se yhtyi asiallisesti täydelleen edelliseen puhujaan ja oli hienotajuisella korvallaan käsittänyt esitelmässä jotain muinaista miekankalskahdusta; nyt tahtoi se itse puolestaan puhua jotain yhtiöaatteesta, aatteena, mutta pyysi saada selittää, että yhtiö ei ollut keräymä rahoja, ei joukko henkilöitä, vaan yhtiö oli siveellinen persoonallisuus ja sellaisenaan syyntakeeton —
Nyt syntyi sellainen nauru ja puhelu salissa, että selostaja ei voinut saada sen enempää selkoa esitelmästä, joka päättyi siihen, että isänmaan edut olivat kyseessä, käsitteen mukaisesti katsottuna, ja että, ellei anomusta hylätä, isänmaan etuja lyötäisiin laimin ja valtio siten joutuisi vaaraan.
Sitten esitti kuusi puhujaa päivällisiin asti otteita Ruotsin virallisesta tilastosta, Naumannin perustuslaeista, lakitieteellisestä käsikirjasta ja Gööteporin Handelstidningistä, josta oli aina seurauksena, että isänmaa joutuisi vaaraan, jos Kun. Maj. selitettäisiin puolestaan vastuunalaiseksi kaikista yhtiöistä, joiden säännöt se oli hyväksynyt, ja että isänmaan edut olivat alttiina. Joku oli kyllin rohkea väittämään, että isänmaan edut olivat arpanappulan varassa, mutta toiset katsoivat niiden olevan yhden ainoan kortin varassa, muutamain mielestä ne riippuivat yhdestä hiuskarvasta, mutta viimeinen puhuja esitti, että ne riippuivat yhdestä langasta.
Kun päivällistunti tuli, evättiin anomukselta lähete valiokuntaan; s.t.s.: isänmaa pääsi kulkemasta valiokuntamyllyn, kansliasihdin, valtion silppuarkun, klubilihdan ja sanomalehtiloukun läpi. Isänmaa oli pelastettu! Isänmaa parka!
YHDEKSÄS LUKU.
Tilauksia.
Carl Nicolaus Falk ja hänen rakas vaimonsa istuivat kahvipöydän ääressä eräänä aamuna jonkun aikaa edellisessä luvussa kerrottujen tapahtumien jälkeen. Herra ei ollut, vastoin tapaansa, puettuna yötakkiin ja tohveleihin, ja rouvalla oli yllään kallis aamutakki.
— Niinpä niin, he kävivät täällä eilen valittamassa surua kaikki viisi — sanoi rouva iloisesti nauraen.