— Mutta luuleeko setä, että he ovat noin vaan otettavissa?
— Ah, ole vaiti! Nyt meillä täytyy olla yksi entinen valtioneuvos! No! So! Sellaista nimitetään ylhäisyydeksi! Niin! Hyvä! — Ja sitten, kreivi! Se on vaikeampaa! Kreiveillä on niin paljon rahoja! Saamme ottaa professorin! Heillä ei ole paljoa! Onko professoreja purjehduksessa? Se olisi liikkeelle eduksi! Eikö eteläisen teatterikellarin luona ole purjehdustalo? Niin! No niin! Nyt asia on selvä! Aa — minä unohdin tärkeimmän. Lakimies! Hovioikeudenneuvos! No niin! — Tuossa se on!
— Niin se; mutta vielä emme ole saaneet rahoja?
— Rahoja! Mitä rahoilla yhtiötä perustettaessa tehdään! Eikö tavaroiden vakuuttaja itse maksa niitä? Kyllä! Pitääkö meidän maksaa heidän puolestaan? Ei! Siis: he maksavat vakuutusmaksuillaan! No!
— Mutta kantarahasto?
— Ah! Kirjotetaan kantarahastositoumuksia.
— Niin, mutta jonkun verran on maksettava käteistäkin!
— No, maksetaan käteistä kantarahastositoumuksilla. Eikö se ole maksamista? No! Jos minä annan sinulle sitoumuksen jostain summasta, niin saat sillä rahoja joka pankista. No, eikö sitoumus ole rahaa? No! Ja missä laissa sanotaan, että käteinen on samaa kuin setelit? Silloin eivät yksityiset pankkisetelitkään ole käteistä! Häh?
— Kuinka suuri kantarahasto täytyy olla?
— Hyvin pieni! Ei pidä sitoa isoja kapitaaleja. Miljoona! Josta kolmesataatuhatta maksetaan käteistä ja loput suoritetaan sitoumuksilla!