— Ahaa! Minä ymmärrän! Minä alennan vakuutusmaksut ja silloin saan minä kaikki Neptunin liiketuttavat!
— No, niin! Se on idea! Siis prospekti, jonka tietystikin minä painatan, sisältää alkusoittona: Koska jo kauan on ollut tuntuva tarve saada merivakuutusmaksut huokeammiksi, ja kilpailun puute on tehnyt, ettei alennusta ole tullut, niin on allekirjottaneilla täten kunnia kutsua merkitsemään osakkeita yhtiöön… No?
— Triton!
— Triton? Mikä mies se on?
— Se on merenjumala!
— No, hyvä! Triton! Siitä tulee hyvä kyltti. Se sinun pitää antaa valmistaa Rauchilla Berliinissä, niin julkaisemme siitä sitten kuvan Maamme lehdessä. No! Allekirjottajat! Niin! Aluksi nyt minä! Mutta siinä täytyy olla suuria, kauniita nimiä! Annas minulle valtiokalenteri! Kas noin!
Smith selaili kotvan aikaa.
— Merivakuutusyhtiössä täytyy olla suuri meriupseeri. No, katsotaanpas! Amiraaliksi sellaista sanotaan.
— Äh, eihän niillä rahoja ole!
— Ai, ai, ai! Niinkö vähän sinä liikeasioita ymmärrät, poikaseni! He merkitsevät, mutta heidän ei tarvitse maksaa; ja sitten saavat he korkonsa siitä hyvästä, että ovat läsnä kokouksissa ja johtajan päivällisillä! No! Tässä on kaksi amiraalia! Toisella on Pohjantähden ritarikunnan komendöörinnauha, mutta toisella venäläinen Annan risti! Mitäs nyt tehdään? No! — So! — Otamme tuon venäläisen, sillä Venäjä on hyvä merivakuutusmaa! Noin!