Merivakuutusosakeyhtiö Triton.
Levi oli nuori mies, joka, ollen syntynyt ja kasvatettu kauppiaaksi, juuri oli aikeissa rikkaan isänsä avulla perustaa oman liikkeen, kun isä kuoli eikä jättänyt jälkeensä muuta kuin turvattoman perheen. Tämä oli nuorelle miehelle suuri pettymys, sillä hän oli nyt siinä iässä, jolloin katsoi saavansa lakata itse tekemästä työtä ja antaa toisten ruveta puolestaan tekemään; hän oli viisikolmattavuotias ja hänellä oli edullinen ulkomuoto; leveät hartiat ja tykkönään puuttuvat lanteet tekivät hänen vartalonsa erittäin soveliaaksi kantamaan pitkäätakkia tavalla, jota hän niin usein oli ihaillut eräissä ulkomaalaisissa valtiomiehissä; hänen rintakehänsä oli luonnostaan upeasti kaareva, joka voi saattaa paidanrinnustan neljä nappia täyteen arvoonsa, huolimatta siitä, että henkilö itse vaipui nojatuoliin täysijäsenisen johtokunnan pitkän pöydän päähän; hyvin jaettu täysiparta teki hänen nuoret kasvonsa miellyttäviksi ja samalla luottamusta herättävän näköisiksi; hänen pienet jalkansa olivat luodut astelemaan brysselimatolla johtokunnan huoneessa ja hänen hyvin hoidetut kätensä soveltuivat erinomaisesti kevyempään työhön, kuten kirjottamaan nimikirjotuksia, mieluummin painetun kaavakkeen alle. Siihen aikaan, sitä sanotaan nyt hyväksi, vaikka se itse asiassa monellekin oli melko huono, oli äskettäin tehty tuo suuri, vuosisadan suurin keksintö, se: että on helpompaa ja hauskempaa elää toisten rahoilla, kuin omalla työllään. Monet, monet olivat sen jo omaksuneet, ja kun sitä ei suojannut mikään patenttilaki, ei kukaan ihmetelle, että Levikin kiirehti omaksumaan sen, varsinkin koska hänellä nyt ei itsellään ollut rahoja eikä halua tehdä työtä perheen hyväksi, joka ei ollut hänen omansa.
Hän puki siis eräänä päivänä ylleen parhaat vaatteensa ja suuntasi askeleensa setä Smithin luo.
— Vai niin, vai olet sinä saanut idean, no, annas kuulua! Se on hyvä, kun saa ideoita.
— Arvelin muodostaa yhtiön.
— Hyvä! Silloin Aaronista tehdään kamreeri, Siimonista sihteeri, Iisakista kasööri ja toisista pikkupojista kirjanpitäjiä; se on hyvä idea. Jatka vaan! Miksi sinä aiot yhtiön nimittää?
— Merivakuutusyhtiöksi, olen ajatellut.
— No niin! Se on hyvä. Kaikkien ihmisten on vakuutettava tavaransa, kun menevät merelle. Mutta ideasi? No!
— Se on minun ideani.
— Ei se mikään idea ole! Meillähän on iso Neptun yhtiö. No! Se on hyvä yhtiö! Mutta sinun yhtiösi pitää olla parempi, jos mieli tarjota kilpailua! Mikä sinun yhtiössäsi on uutta?