Ajattelija synkistyi ja istuutui kurpitsin alle valittamaan. Mutta jäädä hänen täytyi; ja yhtiötoveri palasi kaupunkiin hoitamaan liikettä toverin loma-ajalla.
Kuusi viikkoa oli kulunut, kun yhtiötoveri palasi ajattelijansa luo.
Laiturilla seisoi hoikka, punaposkinen ja ruskeakaulainen nuorukainen. Tämä oli nuortunut ja elämänhaluinen ajattelija.
Hän hyppäsi kuuden aidan yli ja ajoi itse sonnia edellään.
Verannalle tullessa sanoi yhtiötoveri:
— Sinä näytät terveeltä, kuinka olet voinut?
— Erinomaisesti, sanoi ajattelija. Aidat ovat karkoittaneet rasvan ruumiistani, kivet ovat hieroneet jalkani terveiksi, savi on tarjonnut minulle mutakylpyjä poistaen luuvaloni; niukka ruoka on parantanut maksani, kuusikko keuhkoni, ja ajatteles, ruskea lähdevesi sisälsi rautaa, jota minä juuri tarvitsin.
— Niin, niin, kuules sinä ajattelija, sanoi yhtiötoveri; negatiivisesta levystä saa positiivisen levyn, jossa varjot muuttuvat taas valokohdiksi. Jos sinä tahtoisit ottaa minusta sellaisen levyn ja tarkastelisit mitä vikoja minulta puuttuu, niin sinä et vihaisi minua. — Ajatteles vain: minä en juo ja siksi hoidan minä liikettä, minä en varasta, minä en koskaan puhu sinusta pahaa; minä en valita koskaan; en tee koskaan valkoista mustaksi; en ole koskaan epäkohtelias liiketuttavia kohtaan; nousen aikaisin aamusilla; puhdistan kynteni pitääkseni kehittäjän puhtaana; pidän hatun päässäni, etten pudottaisi karvoja levyille; tupakoin puhdistaakseni ilman myrkyllisistä höyryistä; jätän oven raolleen voidakseni työskennellä meluamatta kuvaamossa; juon iltasilla olutta, etten hairahtuisi juomaan viskyä, ja minä työnnän veitsen suuhuni, etten pistäisi itseäni ottimella.
— Sinä olet todella suuri ajattelija, sanoi valokuvaaja; ollaan nyt ystäviä, siten pääsemme pitkälle.
Puoli arkkia paperia.