Sinne lastattiin koko lieju ja se heitettiin vuorelle, missä ilma pian oli myrkytetty. Ja he kahlasivat liassa ja he tahrasivat vaatteensa, kätensä, kasvonsa.
— Tämä on helvetti! sanoivat vangit.
Parina vuotena he ruoppasivat ja lastasivat lian kalliolle, mikä pian oli kadonnut.
Talven valkea lumi putosi maahan joka syystalvi levittäen peitteen valkeine lakanoineen yli kaiken saastan.
Ja kun viimeinen kevät tuli ja lumi suli, oli paha haju kadonnut ja lieju alkoi näyttää mullalta. Sinä kevännä loppui ruoppaus, ja meidän kivimiehemme sai nyt työtä pajassa niin, ettei hän enään koskaan joutanut kalliolle. Mutta kerran syksyllä hiipi hän sinne ja silloin sai hän nähdä jotain ihmeellistä.
Ruoppausmullassa kasvoi yrttejä. Tosin rumia, lihavia yrttejä. Enimmäkseen olivat ne kukkia, joita kutsutaan Rusokiksi, se on nokkosen näköinen, mutta sillä on ruskeita kukkia. Se on rumaa, sillä kukkien pitää olla valkoisia, keltaisia, sinisiä tai punaisia. Ja siellä kasvoi myös oikeita nokkosia vihreine kukkineen, ja takkiaisia, suolaheiniä, ohdakkeita, savikkoja. Kaikki nämä kukat olivat mitä rumimpia, polttavimpia, pistävimpiä yrttejä, joita ei ihminen rakasta ja jotka seuraavat rikkaläjiä, palaneita pihamaita ja ruoppauksia.
— Me teimme puhdasta meren pohjalla ja saimme sijaan lian, sanoi vanki. Siinäkös se kiitos seisoo!
Sitte tuli aika, jolloin hän vietiin uudelle kalliolle, josta piti tulla linnoitus, ja hän hakkasi taas kiveen; kiveen, kiveen, kiveen!
Siellä menetti hän toisen silmänsä ja häntä lyötiin silloin tällöin. Ja hän oli siellä niin kauan, että uusi kuningas kuoli ja sai seuraajan. Kruunauspäivänä piti yhden vangin saada armo ja päästä vapauteen. Ja se armoitettiin, joka oli käyttäytynyt siivoimmin ja samalla päässyt selvyyteen väärästä teostaan. Ja se sai vapauden! Mutta silloin oli muiden vankien mielestä heille tehty vääryyttä, sillä heidän keskuudessaan pidettiin sitä raukkana, joka oli katunut "sitä, mille ei mitään mahda".
Ja niin kuluivat taas vuodet! Meidän kivimiehemme oli nyt hyvin vanha. Ja koska hän oli heikko toimittamaan raskaampia töitä, vietiin hän takaisin kalliolle ja pantiin neulomaan säkkiä.