Rudi tahtoi kinastella.
— Noo, sinä Andrea, sanoi hän, sinä olet mainio metsästäjä; mutta tiedäthän, vuorivuohen saanti on aivan jotain toista kuin sen ampuminen.
— Jos minä olen ampunut vuohta, niin minä myöskin olen saanut sen, vastasi Andrea.
— Loruja! Barbarossan rengasta ovat kaikki ampuneet, mutta kenkään ei ole sitä saanut! toisti Rudi.
— Mikä on Barbarossan rengas! kysyi eräs muukalainen, joka ei ennen ollut käynyt Göschenissä.
— Katsos, vastasi Rudi. Tuolla sen näet!
Ja hän osoitti sormellaan ylös vuorenseinämää, missä iso vaskirengas riippui koukussaan. Ja hän jatkoi:
— Keisari Fredrik Barbarossan tapana nimittäin oli kulkea tätä tietä Italiaan; hän kulki kuusi kertaa ja kruunautti itsensä sekä Milanossa että Roomassa. Ja koska hänestä siten tuli saksalaisroomalainen keisari, antoi hän kiinnittää tämän renkaan vuoreen saksalaiselle puolelle merkiksi, että hän oli vihkinyt yhteen Saksan ja Italian.
Ja satu kertoo, että kun tämä rengas voidaan nostaa ha'altaan, on se avioliitto purettu, joka ei ollut onnellinen.
— Kyllä minä sen puran, sanoi Andrea, niinkuin minun esi-isäni vapauttivat minun kurjan maani Ticinon Schwütz'in, Urin ja Unterwaldenin tyrannien vallasta.