— Etkö sinä ole sweitsiläinen? kysyi amtmanni ankarasti.
— En ole, minä olen italialainen Sweitsiläisestä Valaliitosta.
Niin sanoen latasi hän pyssynsä ja pisti siihen rautakuulan. Tähtäsi ja ampui!
Rengas kohosi altapäin; ja ha'asta irroittuneena putosi alas
Hohenstaufin, Barbarossan rengas.
— Eläköön vapaa Italia! huusi Andrea ja heilutti hattuaan.
Mutta kukaan ei vastannut.
Andrea otti maasta renkaan, jätti sen amtmannille ja sanoi:
— Kätke tämä rengas muistona minulta ja tästä päivästä, jolloin teitte minulle vääryyttä.
Sitten astui hän Gertrudin luo ja suuteli hänen kättään. Ja sitten nousi hän ylös vuorelle ja katosi; näkyi taas ja katosi pilveen. Mutta hetken kuluttua näkyi hän taas, vielä korkeammalla. Tämä ei ollut hän vaan hänen jättiläisvarjonsa pilven päällä; ja hän seisoi kohotetuin nyrkin, uhaten yli saksalaisen kylän.
— Mies oli itse saatana! sanoi eversti.