— Ei, hän oli italialainen! väitti postimestari.

— Koska ilta jo on myöhäinen, sanoi amtmanni, kerron minä hallitussalaisuuden, joka julaistaan huomenna sanomalehdissä.

— Kuulkaas, kuulkaas!

— Niinpä niin, sähköitetään, että senjälkeen kuin ranskalaisten keisari vangittiin Sedanin luona, ovat italialaiset karkoittaneet ranskalaiset joukot Roomasta; ja Viktor Emanuel samoaa nyt tällä hetkellä pääkaupunkia vastaan.

— Todellakin suuria uutisia! Silloin ovat lopussa saksalaisroomalaiset kävelyretket! — Kyllä sen Andrea tiesi, koska hän oli niin suurisuinen!

— Taisipa tietää vielä enemmänkin! sanoi amtmanni.

— Mitä niin. Mitä niin?

— Saammepa nähdä! Saammepa nähdä! Ja he saivat nähdä.

* * * * *

Eräänä päivänä näkivät he vieraiden herrojen tulevan koneineen ja tarkastelevan kaukoputkella vuorta; ja näytti siltä ikäänkuin he olisivat tarkastelleet Barbarossan rengasta, sillä juuri sinne suuntasivat he kaukoputkensa. Ja he katselivat kompassia ikäänkuin he eivät olisi tietäneet, missä pohjoinen ja etelä oli.