— Minä pelkään niin! kuiskasi lapsi.
— Oi, Jumala taivaassa, auta meitä! rukoili äiti. Silloin kuului pilkkasiiven laulu kuusien sisästä; ja kas, samassa juoksivat hevoset tiehensä eri tahoille; ja taas oli hiljaista.
Niin pääsivät he toiselle veräjälle ja he asettivat raksen paikoilleen.
Siinä oli kesantopelto; ja aurinko paahtoi kuumemmin siellä kuin metsässä. Maakokkareet törröttivät harmaina pitkissä riveissä, mutta eräällä vierteellä huomasivat he kokkareiden äkkiä liikkuvan, ne olivat lammaslauman selkiä, jotka liikkuivat.
Lampaathan ovat kilttiä eläimiä, eritoten karitsat, mutta pässin kanssa ei ole leikkimistä, sillä se on pahankurinen vekara ja se hyökkää niidenkin kimppuun, jotka eivät ole sille mitään pahaa tehneet. Ja nyt tuli se keskelle tietä hyppien yli ojan. Se taivutti päänsä taaksepäin ja kulki takaperin.
— Äiti, minä pelkään niin, sanoi pienokainen ja hänen sydämensä löi.
— Oi, armias taivaan jumala, auta meitä, huokasi äiti ja katseli rukoilevasti ylös sinistä holvia kohden.
Ja siinä lepäili perhosen tapaan liihoitteleva pieni leivonen; ja kun se alkoi laulaa, katosi pässi harmaiden kokkareiden sekaan.
Niin tulivat he kolmannelle veräjälle. Nyt maa alkoi alentua; jalat kastuivat ja eteen tuli suo. Mättäät näyttivät pieniltä haudoilta, joilla oli valkoisia kukkasia, villakukkasia tai pumpulikukkasia; ja nyt täytyi pysyä tiellä etteivät vajoisi liejuun. Siellä kasvoi mustia marjoja, jotka olivat myrkyllisiä, ja niitä tahtoi lapsi poimia, mutta ei saanut lupaa siihen, ja sentähden se suuttui, sillä se ei ymmärtänyt, mikä oli myrkyllistä.
Siinä kulkiessa näkyi jotain valkoista leviävän puiden väliin, aurinko peittyi ja heidät saarsi kaamean valkea pimeys, ja se oli hirvittävää.