— Nyt tahdon kuolla! Tahdon kuolla!
Sinisiipi löytää Linnunsilmän.
Rikas mies oli kerran tullut köyhälle saarelle ja rakastunut siihen. Rikas mies ei voinut sanoa miksi, mutta hän oli ihastunut; mahdollisesti näytti tämä saari unohdetulta lapsuuden muistolta tai kauniilta unelta.
Hän osti saaren, rakensi huvilan ja istutti kaikenlaisia suloisia puita, pensaita ja kukkasia. Meri läikkyi sen ulkopuolella, hänellä oli oma laituri lipputankoineen ja valkeine veneineen. Kirkon suuruiset tammet varjostivat hänen asuntoaan, ja raittiit tuulet puhalsivat yli vihreiden niittyjen. Hänellä oli puoliso, lapsia, palvelijoita, vetojuhtia; hänellä oli kaikkea, mutta yhtä hänellä ei ollut; se oli vähäpätöinen asia, mutta kaikkein tärkein ja sitä hän ei ollut tullut ajatelleeksi: hänellä ei ollut lähdevettä. Kaivoja kaivettiin ja vuoria louhittiin, mutta esiin pulppusi vain suolaa, ruskeata vettä. Sitä suodattiin, se muuttui kristallin kirkkaaksi, mutta pysyi suolana. Se oli surun syy.
Niihin aikoihin saapui silloin muuan Herran armahtama, jolla oli ollut onnea kaikissa toimissaan, ja hän oli maailman kuuluisimpia miehiä. Muistamme, kuinka hän löi jalokivisauvallaan vuoreen ja Mooseksen tavoin sai veden juoksemaan kalliosta. Nyt piti jalokiviporalla porattaman niinkuin oli porattu vuoria, joista kaikista oli saatu vettä. Täälläkin porattiin; sadan riksin, tuhannen, jopa monen tuhannen riksin edestä, mutta saatiin vain suolavettä. Täällä varmaankaan ei ollut mitään siunausta; ja rikas mies huomasi selvästi, ettei kaikkea voi rahalla saada eipä edes raikasta vettä juodakseen, kun niin pahasti sattuu.
Mieli kävi raskaaksi, eikä elämä enään hymyillyt. Saaren koulumestari alkoi kuitenkin lukea vanhoja kirjoja ja haetti viisaan ukon, jolla oli taikasauva; mutta ei se auttanut.
Mutta pappi, joka oli viisaampi, kutsui eräänä päivänä koululapset kokoon ja lupasi palkinnon sille, joka löytäisi Linnunsilmä nimisen yrtin, mikä näytti lähteensuonen paikan.
— Sillä on Poimulehden tapaisia kukkia ja Mantelikukan kaltaisia lehtiä, sitä sanotaan myös Kivirikoksi. Sen ylimmillä lehdillä on ikäänkuin kultajauhetta. Muistakaa nyt!
— Poimulehden tapaisia kukkia ja Mantelikukan kaltaisia lehtiä, toistivat lapset; sitten juoksivat he metsiin ja vainioille etsimään Linnunsilmää.
Ei kukaan löytänyt sitä. Tosin pieni poika toi kotiin Tyräkin, jonka latvassa on hiukan kultaa; mutta se on myrkyllinen eikä se kelvannut. Ja niin väsyivät he etsimään.