Kolerabasilli on myös elimellinen tuote, mutta ei silti tarkotuksenmukainen meille. Yhteiskunta on meille tarkotustaan täyttämätön tuote.
Kaikki mikä on, on luontoa. Niinpä kyllä, mutta löytyy tervettä luontoa ja epätervettä. Löytyy luonnossa häiriöitä, jotka me olemme muuttaneet pysyviksi. Viljelty viiniköynnös on elimellinen tuote, joka liian ravinnon takia antaa meille viiniä, se on siis tarkotuksenmukainen meille mutta epätarkotuksenmukainen lajilleen, sillä se on viljelyksen, sen luontoa vastaan tehdyn väkivallan kautta huonontunut, ja siksi on sen kimppuun vanhoissa viinimaissa hyökännyt hävittävä hyönteinen.
Me olemme kulturin, kasvatuksen yhteiskunnallisten ennakkoluulojen oppimisen, kautta tulleet tarkotuksenmukaisiksi yhteiskunnalle, mutta voimme tuskin olla tarkotuksenmukaisia itsellemme. Me olemme menettäneet terveytemme, koko joukon hienoja sielullisia ominaisuuksia, ja koko nykyinen hävittävä työ, joka ilmenee taisteluna yhteiskuntaa vastaan, on vain luonnollinen palajaminen siihen tilaan, jolloin olimme paremmin varustautuneet olemassa oloa varten.
Tämä palajaminen ei ole "taantumusta", eikä meidän tarvitse silti tulla onnettomiksi, yhtä vähän kuin simpukka on etanaa onnettomampi.
Mitä on yhteiskunta? Riistämistä. Yläluokassa, riistäjissä, ja alaluokassa, riistetyissä, on yhteiskunnan salaisuus.
Siinä on myös huonontumisen lähde. Nauttivat heikontuvat liian vähästä työstä ja elättävät liian paljosta.
Alaluokka on tähän saakka halkonut päätään turhaan yrittäessään kohota yläluokaksi. Nyt tahtoo se sen sijaan poistaa kuluttavan yläluokan ja nyt on se oikealla tiellä.
Mutta ne, jotka luulevat liikasivistyksen elävän edelleen alaluokan vapauduttua, ovat laskeneet väärin. Vain orjilla on voitu teettää sellaisia hullutuksia kuin pyramiidit. Niin hyödytöntä laitosta kuin Pietarinkirkko ei tehdä toistamiseen, eikä millään Rafaelilla ole aikaa muodostua, kun kaikkien on suorastaan hankittava elintarpeita eikä ketään palvella. Ei näet ole tarkotus vapauttaa vain teollisuustyöväkeä vaan myös palvelijat, torpparit ja muonamiehet.
Onko käyvä ikäväksi mailman elanto silloin? Ei suinkaan. Ne joista siltä tuntuu, eivät koskaan näe sitä mailmaa. Ja ainoa puhdas ilo elämässä, joka on voimakkaassa ruumiissa ja elintarpeiden riittäväisyyden varmuudessa, on korvaava kaikki houreet tuosta muka "korkeammasta."
Tämä palautuminen se nyt tekee työtään ihmiskunnassa, ja se etenee myrskynaskelin.