— Jos tahdot vapaasti mennä, Ivan, niin jätä kirjeenlähettäjä rauhaan, kunnes hän pelastuu. Ajattele hänen lapsiaan.
— Tahdon tehdä niin.
— Epäilet siis uutta kutsumustasi?
— Kuka ei epäilisi?
— Pääasiasta emme saa epäillä, vain sivuseikoista. Mikset saarnaa pahoista teoistamme, mikset näyttele uutta osaasi?
— Olen väsynyt, niin väsynyt, ja niin onneton!
— Uskon sinua, Ivan, sinä olet onneton, sillä sinä olet menettänyt tulevaisuususkosi.
— Niin, kaikki on toivotonta.
— Ei kaikki ole toivotonta silti jos sinä olet toivosi menettänyt. Kaksi tuhatta vuotta on tätä mutkaista rakennusta rakennettu; emme me voi sitä viitenäkolmatta vuotena hajottaa, ja samalla rakentaa uutta. Mooses kuljetti Israelin kansaa korvessa, jotta vanhat kuolisivat, mutta sillävälin kasvatti hän uutta polvea, joka oli saava Kaanaanmaan. Valjetkoot meidän luumme erämaan sannassa, se on meidän osamme, mutta tehkäämme työtä tulevain puolesta, se on ainoa, mitä voimme tehdä. Mutta sano minulle, mikä viisastelu sinut on saartanut, sillä ethän liene ilman perusteita?
— Nimitä sitä viisasteluksi, — sanoi Ivan, — minulle se on sitova syy. Niin, te kohtelette näitä miehiä kuin rikollisia pitäen heitä pettureina. Minä tiedän että heillä on hyvät tarkotukset ja että he pahimmassa tapauksessa ovat petetyt.