— Mutta oikeassa olette!
He astelivat vaieten edelleen, ja olivat pian kaupungissa.
— Mitä täti nyt sanoo? — sanoi Blanche. — En pääse siitä ajatuksesta, että on kunniatonta ottaa hänen leipäänsä täyttämättä sopimusta.
— Hänen leipäänsä? Mistä hän on sen saanut? Onko hän sen työllään koonnut? Ei, hän ei ole koskaan tehnyt työtä. Hän on perinyt sen isältään, kauppiaalta, joka sai tuloja tarjonnasta ja kysynnästä s.o. toisten puutteesta.
— Toisten puutteesta?
— Tietysti. Kun viljaa on kyllin s.o. puutetta ei ole, laskee hinta; kun puute tulee s.o. kun kysyntä on suuri, nousee hinta. Itsestäänkö? Ei, vaan kauppias kohottaa hintaa ja käyttää hyväkseen ihmisten hätää. Tämä on kaunis laki, taloudellinen laki! Tukkukauppias määrää 1,200 fr. apulaisen palkkaamiseen. Hän ilmottaa paikan haettavaksi. Jos siihen on vain yksi hakija, maksaa hän 1,200 fr., sillä hän pelkää muuten jäävänsä ilman. Jos on kaksikymmentä hakijaa, niin tarjoo hän 1,000 fr., jos taas hakijoita on viisikymmentä, antaa hän 500 fr. Hän yksinkertaisesti käyttää hyväkseen toisten puutteenalaista asemaa. Kuka on säätänyt sen lain? Juuri sen lain perustalla on teidän tätinne sattunut saamaan korkoja! Kuinka monen puute onkaan ollut kokoamassa näitä korkoja, kuinka monen nälkä ja kärsimykset! Nyt on teidän hyvitettävä nämät isäin pahat teot palvelemalla kärsivää ihmiskuntaa — korvausta vastaan tietysti. Te määräätte gentianaa vatsatautiin, jonka ovat aiheuttaneet epäsäännölliset ateriat, ja otatte 4 fr. sairaalta, ja apteekkari, teidän liittolaisenne, ottaa francin kasvista, jota ilmaseksi kasvaa mäillä, ja puoli fr. pullosta, sillä lasitehtaan on myös pysyttävä pystyssä. Kaunis elintehtävä on siis edessänne! Sen sijaan että antaisitte 6 fr. köyhälle lihan ostoon, otatte 6 fr. siitä, että hänen on ostettava apteekkarin etuoikeutettua gentianaa, joka ei ravitse, ja jota sairas voisi itse poimia, jos hiukankin tuntisi sairaanhoitoa! Mikä jalo elintehtävä — harjottaa laillista humpuukia!
— Mutta tehän revitte tulevaisuuteni hajalle! Sanokaa toki, miksi venakot sitten rupeavat lääkäreiksi?
— Paljastaakseen sen surkeuden; saadakseen nähdä nuo väärät kortit, ottaakseen selville eivätkö sairauksien syyt ole köyhyydessä tai ylellisyydessä, hyveessä tai paheessa, tutkiakseen mitä mahdollisuuksia on tautien ehkäisemiseksi niiden parantamisen sijaan! Määrätkää lihaa ja voimakasta olutta verettömille gentianan asemesta, niin saatte kuulla, mitä he sanovat. — Mutta nyt olemme kotona! Tapaamme huomena Schäzlissä? Jatkaaksemme tätä pakinaa?
— Kyllä — sanoi Blanche. — Miksette te voi tulla mukaan seisoa vierelläni ja puhua puolestani, kun minä nyt valehtelen tädille?
— Niin, miksen? — sanoi Emile ja meni.