Mustalainen puhkesi sadattelemaan portinvartijaa, teki tiettäväksi, että sen pahempaa konnaa ei voinut ajatella olevankaan, ja kiihdytti itseään siihen määrin, että tuli lopulta sanoneeksi, että toivoi näkevänsä tämän makaavan kaula katkaistuna ojan reunalla. Senjälkeen hän äkkiä hillitsi itsensä ja käänsi jälleen keskustelun rikoksiin ja rikollisiin yleensä. Maisteri, jolle uusi, tuntematon näköpiiri avautui, ja joka oli ihmetellyt sitä, miksi mustalainen, joka epäili portinvartijaa, ei antanut haastetta tälle, päätti nyt tunnustella, olisiko mahdollisesti ollut olemassa jotakin salaista syytä siihen, että mustalainen ei uskaltanut käydä naapurin kimppuun. Hän otti senvuoksi jälleen opettajamaisen äänilajinsa, ikäänkuin oli; jatkanut esitelmäänsä oikeudenkäynnistä ja oikeudenkäytöstä puhtaasti filosoofiselta näkökannalta katsottuna.
— Läpikotaisin ovelien rikollisten tavallinen menettelytapa on myös impliseerata asiaan henkilö, josta saatettiin odottaa vaarallisinta todistajaa.
— Mitä impliseeraamisella tarkoitetaan? kysyi mustalainen innokkaasti ja uteliaasti.
— Impliseerata voi monella tavalla. Yksi tapa on antaa peljätyn todistajan nähdä niin paljon rikoksen valmistuksesta, että rikollisen jouduttua vangituksi voidaan ilmoittaa todistajan tienneen rikoksesta, josta tämä on jonkun aikaa vaiennut; mutta samalla on katsottava, että tämä ei saa nähdä niin paljon, että voisi ilmoittaa asian viranomaisille. Ymmärrättekö dilemman eli ansan? Tehköönpä todistaja ilmiannon tahi olkoon tekemättä, on hän asiaan sotkeutunut, toisin sanoen impliseerattu siihen.
— Sehän on suurenmoista! huusi mustalainen poissa suunniltaan. Se on suurenmoista! Ja hänen kasvonsa säteilivät ihastuksesta.
— Toinen tapa, jatkoi maisteri, jota suuret rikolliset myöskin käyttävät, on se että koettavat edeltäkäsin saada inhabiliteettisyitä todistajaa vastaan. Tiedättekö, mitä inhabiliteetti on? Inhabiliteettisyynä pidetään sukulaisuutta tai vieläpä vain kihlaustakin tai löyhää tuttavuutta haastetun sukulaisen kanssa; sitten pidetään todistajaksi inhabiilina ilmeistä vihamiestä tai kadehtijaa. Siten Teidän puuseppänne olisivat inhabiileja todistajia portinvartijaa vastaan, jos voitaisiin näyttää toteen, että he ovat olleet vihamielisessä suhteessa häneen.
— Ei, mutta onko tämä todellakin mahdollista! huusi mustalainen ja oli tarttumaisillaan maisterin käteen. Kylläpä Te olette mahtaneet lukea ja tutkia monen moisia kirjoja tietääksenne ja taitaaksenne noin paljon!
Sitten hän katui osoittamaansa haltioitumista, ja ylpeyden perkele sai hänet jälleen valtoihinsa.
— Sanonpa Teille muutoin, että olen minäkin lukenut ison joukon, hän selitti; maisteri ehkä ei ole lukenut kertomuskirjaa Luxemburgin kreivistä?
— En, sitä en ole tehnyt, vastasi maisteri totuudenmukaisesti. Mutta olen kuullut puhuttavan hänestä, ja olen kuullut Teidän laulavan laulun hänestä.