— Mitä hän on kertonut?! kysyi maisteri, josta tuntui kuin olisi häntä puristettu alasimeen kiinni.
— Tietysti kuninkaan pöydästä! virkkoi mustalainen nauraen.
— Vai niin, Regensenistä! Niin, sehän oli vain ohimennen viskattu sana, mutta jos tyttö panee arvoa sille, niin annan mielihyvällä hänelle suositukseni.
— Nyt maisteri antoi lupauksensa sinulle, Magelone! tarttui mustalainen tämän sanaan kuin tutkimustuomari, niin että maisteri vastenmielisyydellä tunsi, että hänet oli viekkaudella voitettu. Ja sovittaakseen tarkemmin lupauksensa sanoiksi todistajien läsnäollessa hän lisäsi:
— Mutta muistakaa tarkalleen, että olen antanut vain suosituksen, enkä voi luvata hänelle paikkaa, sillä sitä en täytä minä, vaan konsistoriumi, ja sen se tekee vasta ankarien kokeitten jälkeen. Ellei hän kestä koetta, eivätkä viranomaiset tahdo valita häntä, niin ei ole mitään kiittämistä siinä, että turhan tautta olen tuottanut hänelle vaivoja.
— Niin, sehän on aivan luonnollista, tuumiskeli mustalainen, mutta jos hän pääsee niin pitkälle kuin kokeisiin saakka, niin — sillä nähkääs Magelone sitten oli koko maan taitavin keittäjätär, ja oli hän oppinut ruuanlaiton itse valtakunnanmarskin luona.
Senjälkeen Magelone poistui niiaten moneen kertaan ja kierrellen ja kaarrellen, ja nuo kaksi miestä jäi kahden kesken.
Nyt kävi mustalainen käsiksi uuteen puheenaineeseen, joka ei ollut milloinkaan ennen kiinnittänyt hänen mieltään, nimittäin politiikkaan. Hän sotki yhteen sekasortoon Cromwellin, Fredrik III:nnen ja Kaarle XI:nnen sekä puhkesi ylistämään Ruotsin kuningasta.
Maisteri ymmärsi heti, että mustalainen oli maannut pensaikossa sinä iltana, jolloin apu-opettaja oli ollut täällä; käsitti silmänräpäyksessä että tämä, luottaen siihen että silmä oli sokaistu, tahtoi houkutella mitään pahaa aavistamattoman vihollisen solvaiseviin lausuntoihin, ehkäpä todistajien läsnä-ollessa, jotka olivat pensaikossa piilossa, ja hän alkoi senvuoksi pitää puhetta yksinvallan eduista, Kaarle XI:nnen kuolemattomista ansioista, valtakunnasta ja kansalaisten pyhistä velvollisuuksista Jumalaa, kuningasta ja isänmaata kohtaan.
Joko Jensen oli kuullut hyvin vähän tai ei hän ollut ymmärtänyt mitään mainitun illan poliittisesta keskustelusta, sillä hän teki nyt äkkiä täysikäännöksen ja hyökkäsi kaiken hallituksen, kaikkien viranomaisten ja poliisien kimppuun, jonka jälkeen maisteri ryhtyi laajaperäisesti kumoamaan häntä, pyytäen mustalaista etenkin tekemään eron valtion-viranomaisten ja oikeudenkäytön välillä, takertui oppineisiin selvittelyihin, sotki kaikki aineet sekaisin ja höysti puhettaan latinan- ja kreikankielisillä lauseilla, niin että mustalainen, joka otti tämän vakavalta kannalta, kävi aivan sekapäiseksi ponnistuksesta koettaa käsittää tuota käsittämätöntä. Mutta maisteri ei päästänyt häntä vielä rauhaan, vaan alkoi penkoa tietonsa kätköjä, veti esille irtonaisia paloja Grotiuksen sota- ja rauhanoikeudesta sekä Pufendorfin kansainvälisestä oikeudesta ja selosti Hobben kuuluisan kansalaistutkielman sisällyksen, jossa oli tehty järjestelmä yksinvallasta. Ja hän puhui varmaan kokonaisen tunnin ukkosäänellä, vaientaen vihollisen joka yrityksen keskeyttää hänet, niin että tämä istui lopuksi paikoillaan ihan kalpeana ja menehtyneenä yli-inhimillisestä ponnistuksesta pysytelläkseen mukana ja ennen kaikkea osoittaakseen, että kykeni tajuamaan yhtenäisyyden.