Olivatko ne muistoja kauan sitten kuluneista ajoista, jolloin hänen isänsä egyptiläisten lailla uskoivat metempsykokseen tai kuoleman jälkeiseen sielunvaellukseen eläinten ruumiissa, ja minkävuoksi tämä uni etenkin kauhistutti häntä? Kenties senvuoksi, että elämän liikkeelle panevassa perusaineessa piili niin ehdottomien lakien määräämä vaisto korkeammissa muodoissa kehittyä korkeampaan elämään, että mielikuva alempiin muotoihin palaamisesta herätti suurinta kauhua tässä ihmisessä, joka pyrki ylenemään. Maisteri muisti, että pahimmat niistä unista, jotka säännöllisesti toistuivat hänellä, olivat ne, joissa hän oli lapsi ja istui koulun penkillä. Tämä mielikuva taantumisesta ajan ja iän suhteen vaikutti niin lamauttavasti häneen, että hän oli tällaisen unen jälkeen kadottanut koko seuraavaksi päiväksi kaiken itseluottamuksen, ja tuntui hänestä koko ajan siltä kuin hänen lapsensa olisivat olleet yhtä vanhat kuin hän itse, ja että hän oli käynyt pienemmäksi.
Näiden jonkunverran epämääräisten edellytysten varaan, sen hän tunsi, hänen täytyi kyetä rakentamaan lopputulos, vaikkakaan hän ei tiennyt, mikä se oli. Taistelussa näin harhailevia aivoja vastaan ei voinut käyttää matemaattisen tarkkaa menettelytapaa. Yhdestä ainoasta seikasta hän oli selvillä, nimittäin siitä, että kouraantuntuvassa todellisuudessa unen voittava esitys vaikuttaisi vieläkin väkivaltaisemmin, musertavammin, tukahuttavammin kuin tämä, varsinkin kun vaikutusta vahvistaisi vielä enemmän se tuska, jonka hän aikaisemmin oli synnyttävä ruumisnäyillä.
No niin, hän maalasi kuviaan, karkeasti ja leveästi senvuoksi, että mustalainen tajuaisi helposti ne, ja asetti taikalyhtynsä kuntoon. Jotta kuvat voisivat vaikuttaa lyhdyn ollessa näkymättömissä, täytyi valonsäteen langeta katsojan takaa; mutta hänen täytyi myöskin olla varustettuna senkin mahdollisuuden varalle, että uhri kääntyisi tarkastamaan, mistä näyt tulivat; ja jotta hänen ei olisi tarvinnut sammuttaa lamppua tai peittää sitä, liitti hän yhteen kolme putkea kolmion muotoon, täytti ne fosforilla ja asetti ne lyhdyn valoputken ympärille, niin että tämä kokonaisuudessaan tulisi muistuttamaan kirkon alttarin yläpuolella olevaa kaikkinäkevää silmää, ja mustalainen saattoi valita, tahtoiko hän käsittää sen joko Jumalan omaksi, sokaisevaksi silmäksi, tai silmäksi, joka oli kaiverrettu puun kylkeen metsässä.
* * * * *
Kaikki oli valmiina; puuttui vain toimintaan sopiva hetki. Yksi päivä oli jo kulunut, ja toinen lähestyi jo loppuaan.
Mustalainen oli ruvennut sinuttelemaan uhriaan, oli lainannut osan hänen kirjoistaan, tupakkaa ja väkijuomia, ja oli maannut koko päivän ryypiskellen ja poltellen käymälän katolla, josta hän saattoi pitää silmällä maisterin ikkunoita.
Seuraavana aamuna mustalaisella oli maksupäivä, ja oli hän odottanut senvuoksi suurella uteliaisuudella postintuojaa, jonka piti tuoda nuo luvatut rahat maisterille.
Kun väki ei ollut saanut viime viikolla palkkaansa, olivat he kaikki lähteneet tiehensä, ja ulosmittausta saattoi odottaa minä hetkenä tahansa. Kammottava hiljaisuus vallitsi senvuoksi tuossa autiossa talossa, jossa nälkäiset koirat, jotka nyt tuskin saattoivat liikkua, väijyivät rottaa, varpusta, sittiäistä, millä sammuttaa nälkäänsä.
Karja oli teurastettu ja syöty, ja hevoset olivat vain jäljellä; ne nojailivat puutarhan puhtaiksi poimittuja hedelmäpuita vasten, ikäänkuin olisivat varronneet kaatuvansa iäiseen lepoon. Kanat kuljeksivat kirsikkapuiden alla noukkien sydämiä, joita harakat olivat maahan syleksineet.
Kaikki muistutti uppoavaa laivaa, luhistuvaa taloa, mutta suurella lantakasalla levitteli riikinkukko vielä upeaa pyrstöänsä, joka tosin oli hiukan kulunut ja kiilloton ravinnottoman kesän jälkeen, mutta kuitenkin hieno ja kaunis, ainoa kaiken lian keskellä, mihin silmä nautinnolla saattoi pysähtyä.