Noustuaan vuoteesta ja juotuaan kahvin, jätti hän hyvästi ja uudisti selityksensä ja anteeksipyyntönsä. Eukko vakuutti, ettei hän mitään pyytänyt mutta jos hän tahtoi jotakin antaa tytölle… Kuinka raskaalta tuntuivatkaan hänen askeleensa yli kynnyksen.
Ulkoilmaan päästyään kuuli hän avatusta akkunasta:
"Yhtä saita kuin isäkin! Eipä tosiaankaan ollut enemmän kunniantuntoa… tulee vaan kuin kerjäläinen!"
Silloin meni hän tien varrella olevalle metsämaalle ja purskahti rajuun itkuun; hän ei tietänyt itkikö hän harmista, surusta vai häpeästä; mutta hän tunsi saaneensa sisällisen haavan, mikä vuoti ja myrkytti hänen verensä; sillä hänen mielessään syntyi pahoja ja sairaita ajatuksia. Hän koitti tutkia tunteitaan. Hän huomasi, ettei tämä ollut niin kovinkaan nöyryyttävää, sen opin hän oli käynyt kotiopettajana ollessaan; hän oli saanut istua ajurilaudalla, häntä oli sinuteltu, hän oli saanut joululahjaksi sukkia ja muita tarpeellisia tavaroita, hän oli saanut rahansa takaisin pelatessaan neljäntenä miehenä ja hävitessään preferanssipelissä; tuon tunsi hän vallan hyvin; ei, jokin muu asia tuntui kaivavan hänen sydäntään; hän tunsi kadottaneensa uskon isäänsä, joka aina oli pysynyt hänelle totuuden, kunnian ja rehellisyyden ihanteena. — Kuinka usein hän olikaan kuullut isän sanovan hänelle: ei mikään ole vilppiä halveksittavampaa; en vihaa mitään niinkuin epärehellisyyttä j.n.e.
Mutta hän ilostui taas lähetessään kotia; mielikuvituksessaan kuvaili hän siskojen ja äidin seisovan kuistilla viuhtoen hänelle hänen tullessaan pitkin isoa maantietä, sitte juoksisivat siskot häntä vastaan Tellu kintereillä — tämä silmänräpäys korvaisi hänelle kaiken!
* * * * *
Sunnuntain iltapäivällä kello kymmenen ja yhdentoista välissä sulki hän viimeisen veräjän ja koto näkyi hänelle.
Hän ei nähnyt yhtäkään ihmisolentoa ei kuistilla eikä sen ulkopuolella. Hän koitti laulamalla saada huomion puolellensa, mutta ilman menestystä!
Hän kulkee läpi eteisen yhä laulaen, hän kulkee lastenhuoneen ja poikien huoneen läpi tapaamatta yhtäkään ihmistä; hän menee keittiöön, siellä ei ole palvelustyttöä; vihdoin astuu hän saliin yhä hyräillen "laulajalippua", silloin kuulee hän jymisevän: "hiljaa!"
Hän oli perheen ja talonväen keskuudessa, joka kuunteli äidin lukemaa saarnaa. Lukeminen keskeytyi, mutta ainoastaan hetkeksi, isän katseen vaikutuksesta siirsi äiti silmänsä pojasta ja jatkoi lukemista!