Silloin sammui Bossen ääni, vastustelematta antautui hän vangittavaksi ja kaupungin vankilaan vietäväksi, sen jälkeen otettiin hänen jälellä olevat tavaransa takavarikkoon. Kun häntä kuletettiin portista, kääntyi hän hyvillä mielin ja sanoi ammatin vanhimmalle:
"Minä toivon, että kannunvalaja-ammattikunta, joka tietenkin suojelee ammattia, suojelee myös sen harjottajia. Sentähden tahdon minä sivumennen mainita, että minä mieluummin makaan naudankarvoilla kuin muurikivillä, että minä mieluummin syön tuoretta lihaa kuin homehtunutta leipää, lasi hyvää olutta on aina ollut heikkouteni ja minä toivon, että minun korkeat suojelijani muistavat minua lämmityksellä ja huoneen siivoamisella."
Ja hän mennä huippi vankilaan täynnä rohkeutta mutta hyvin vähillä toiveilla.
* * * * *
Kuusi päivää istui Boo vankilassa. Kukaan ei saanut käydä hänen luonansa vankilassa, mutta oven kautta sai hänen kanssansa keskustella. Nämä keskustelut suututtivat häntä enemmän kuin pakkanen ja kosteus. Hän sai kuunnella hyviä jälkineuvoja, selityksiä, varotuksia, kehotuksia alistumaan:
"Mitäs se auttaa? — Miksi turhaan vaivaat päätäsi? — Mitä hyötyä sinulla siitä on? — Onko se oikein?"
Mutta pahimmalta tuntui, kun äiti tuli Länsivuorilta, missä hänellä oli lehmä ja mökki. Muija oli vanha ja raihnainen sekä kuuro ja oli vain epäselvästi käsittänyt syyn pojan vangitsemiseen. Ei hänkään päässyt vankikoppiin vaan sai keskustella oven takaa, mikä mitä kauneimmalla tavalla sekotti toriseikkailun.
"Onneton poika, mitä sinä olet tehnyt?", huusi eukko oven takaa.
"Olen tehnyt kannuja, puhuvat loruja."
"Oletko sinä saanut toruja? Sen minä kyllä uskon. Mutta minä kysyn, mitä sinä olet tehnyt?"