"Minä en sano mitään, sillä en tahdo todistajia."
"Hyvä niin", sanoi isä. "Voinko siihen luottaa?"
"Niin varmasti kuin että kettu jättää kanat rauhaan syötyään minun leipäni."
"Muori kai tulee hulluksi kuultuaan tämän viimeisen kolttosen", sanoi
Tuomas.
"No, siinä tapauksessa saamme saattaa hänet järkiinsä jälleen."
Isä Tuomas vetäsi maasta nauriin juurineen, jossa ei vielä ollut mukulan alkuakaan, tarkasteli sitä miettiväisenä ja sanoi:
"Kas vaan, että ne välittävät tällaisistakin nauriista."
"Kyllä kai. Mutta täyskasvuisina ne mahtavat maistua vielä paremmilta. Taitaahan meillä, isä, olla vielä viimevuotisiakin."
"Taitaa olla parin pannin paikkeille."
"Se vetelee", sanoi Josti.