"Perintökaari! Teidän perintökaarenne! Valta lain säätää! Ja vielä kerran: yhtykää, maaherra, kun minä juon kuninkaan maljan."
Maaherra joi lasista pohjaan sellaisilla kasvonilmeillä ikäänkuin hän olisi tehnyt sen hiljaisilla välipuheilla.
"Saas nähdä, kuka tulee kuninkaaksi Juhanan jälkeen!" lisäsi hän itseänsä lohduttaen.
"Tietysti prinssi Sigismund!"
"Sitä emme ole vielä nähneet. Laki huvitteleikse toisinaan mutkan longerruksilla ja jos se kerran on alkanut väärillä koukuilla, niin menee se koko matkan sinne tänne polvitellen."
"Rutto ja helvetti, mitä te lörpöttelette?", keskeytti nyt vouti, joka erityisesti suosi reipasta Kaarlo-herttuaa.
"Silentium!" käski laamanni.
"Rauhaa!" sanoi pastori, joka koko ajan oli istunut hiljaa ja syventynyt vatien ja lasien sisällykseen. "Rauhaa, hyvät herrat!"
Juotiin taas ja niin oli taas hiljaista.
"Millä me huvittelisimme itseämme koko pitkän illan?" sanoi laamanni. "Tekisimmeköhän lopun talonpojista soihtujen valossa pihalla; meillä on vielä saksilaisia sitte viime tappelun, muutenhan voisimme hinata talonpojat tallin ullakkohirteen, sillä siinä on vetolauta."