Väkä-Nuutti karjansa niitylle toi.
Soi kullattu luikuri, soi!
Viistoista tyttöä vuoteensa loi.
Ulkolaiselle vieraalle.
Nyt kolkutettiin ovelle ja ulkoa kuului ääniä, mutta laamanni käski papin jatkamaan, vaikka hän nyt oli hyvin kalpea ja oli lakannut irvistelemästä.
Väkä-Nuutti ovesta sisään käy.
Soi kullattu luikuri, soi!
Nyt kolkutettiin ovelle niin lujasti, ettei laulusta voinut mitään kuulla, ja sitten huusi joku ääni: Ryssä on täällä! Silloin syöksyivät kaikki pöydän äärestä, ja laamanni hoiperteli ovea avaamaan. Talluri syöksyi huoneeseen.
"Venäläiset soturit ovat ankkuroineet kirkkolahteen ja sytyttäneet kirkon palamaan."
"Menkää, kutsukaa talonpojat aseisiin! Heti! Kaikki tyyni!" huusi laamanni. "Niin on jo tehty", kuului papin kumea ja totinen ääni.
"No, mitä ne vastasivat?"
"Näin he vastasivat: Meillä ei ole lainkaan aseita."
"Helvetin hehku! Hirttäkää ne!"
"Kun minä aamulla näin venäläiset purjeet ja lähdin talonpoikain luo pyytäen heitä puolustamaan isänmaatansa, vastasivat he: Jos isänmaan, jota on puolustettava, muodostavat prinssit, maaherrat, laamannit, voudit, lentohiekka, metsävuohet ja siat, niin ei meillä mielestämme ole mitään puolustettavaa isänmaata, ja jos tämä isänmaa kutsuu meidät aseisiin, niin vastaamme me: Te olette riistäneet meiltä meidän aseemme, mutta yksi ase on jälellä, yksi ainoa ase, mutta sillä ei puolusteta laamannia eikä hänen jalkavaimoansa."