"Veliseni, meidän kesken puhuen", vastasi mestari Paavali, "olemme kaikki olleet kisällejä, ja siksi täytyy meidän nyt myöskin ymmärtää, mitä kisällit tahtovat."

"Hyvin kauniisti sanottu…"

"No, sanokaamme kauniitkin asiat ääneen, älkäämme sanoko vain rumia asioita."

"Sinä olet kunnon mies, mestari", sanoi ammatinvanhin ja pyysi vastustajansa juomaan kanssaan kannun olutta.

Juomista jatkettiin innolla, keskustelu kävi vilkkaammaksi, valot himmenivät ja ilma pilaantui. Sen jälkeen tuotiin ruokaa. Mestarit tarjosivat. Kinkut ja suolakalat katosivat lautasilta niinpian kuin ne niille olivat ilmestyneetkin. Sen jälkeen juotiin neitsyt Maarian, suojeluspyhimysten, ammattikunnan, ammatinvanhimman ja mestarien maljat. Vanhat menivät kotiin, mutta kisällit saivat jäädä huonetta siivoomaan sekä pesemään likaisia astioita.

Nyt kuului riemun kiljahdus, ja kaikki juoman jätteet koottiin isoon maljaan, joka asetettiin keskelle pöytää.

"Bossen pitää puhua, Bossen pitää puhua!" huudettiin, niin että tupa vapisi.

Bosse tai Boo — kyttyrämies — nousi ja istautui ammatinvanhimman tuolille, johon hänen päänsä vaipui käsinojan tasalle. Hän oli hyvästi humalassa, kasvot loistivat leveästi hymyillen, hikiset hiussuortuvat riippuivat tahraisina otsalla; isot, valkoiset hampaat loistivat, ja pienet silmät tirrittivät ilkeästi.

"Hiljaa, kisällipojat", alkoi hän ja naputti kainalosauvallaan maljaan, sen jälkeen hän samalla varakädellään haali itselleen isoimman kannun, minkä näki.

"Kaikista inhimillisistä tarpeista lähinnä yhtä tarvetta, minkä nimeä minä en näin hienossa seurassa uskalla mainita, epäilemättä puheiden pitäminen totisimmin ja paraiten antaa lennon rinnassamme asuvalle tunteelle. Kaikki olemme me joskus puhuneet elämässämme. Eeva piti puheita ennenkuin vietteli omenan Aatamilta, Saara puhui kauvan ennenkuin hän synnytti Abrahamille lapsen eikä pyhä Hieronymus olisi lopettanut puhettansa, jolleivat jalopeurat olisi häntä syöneet. Niin on järjestetty ja niin on suunniteltu! Kaikki olemme me puhuneet, suuret ja pienet, köyhät ja rikkaat…"