Silloin kuuli Nyberg virrenveisuuta päänsä päältä. Hän katsoi ylös ja näki Tunturituvan mäellä valossa välkkyvän. Oi, kuinka se valo näytti lämpöiseltä! Ja hän kulki ylös mäkeä esitupaan ja siinä hän istuutui ja unohti että oli kylmä. Laulu tuuti hänet suloisiin unelmiin ja pian vaipui hän uneen nälästä ja kylmästä raukeana.
Pieni hengellinen seura piti tavallisesti jumalanpalvelusta Tunturituvassa ja kun kokoontuneet nyt olivat lopettaneet vanhan vuoden rukouksilla ja ylistyslauluilla ja astuivat ulos, näkivät he puoleksi paleltuneen miehen, joka istui kädet kokoonsuljettuina rinnan yli. He ylistivät Jumalaa, joka oli lähettänyt heille kanssaveljen, jolleka he saattoivat uhrata rakkautensa ja he ottivat hänet huoneeseen ja hoitivat häntä.
Kahdeksan päivää eli Nyberg tämän uudenvuodenyön jälkeen. Silloin kuoli hän lämpöiseen sänkyyn rukoilevien sisarien ja veljien Kristuksessa ympäröimänä. Tuliko hän "käännetyksi" ennenkuin kuoli, sitä en tiedä, mutta kyllä hän oli onnellinen saadessaan kuolla kiitollisena ihmisille, jotka hänen sitä ansaitsemattaan hoitivat häntä, ylväänä tietäessään, että vaakamestari sittenkin oli väärässä ennustaessaan hänen vetävän viimeiset hengenvetonsa halkovajassa.
MARKUS LARSSON ASIANAJAJANA
Muutamia vuosia sitten kuoli historiallisten taulujen maalaaja D. vinttikamarissaan kaukana Norra Badstugukadun varrella. Mies pääsi kunnialla hautaan ja hänen nimensä näkyi jonkun ajan kuluttua Illustrerad Tidning'issä ja saatettiin unholaan muutamilla säälivillä elämäkerrallisilla tiedonannoilla. Jollei hänen nimensä olisi merkitty Boijen maalarinimikirjaan ja jollei Kaarle XIV ostamalla erään hänen taistelumaalauksensa olisi sitä ikuistanut linnan kokoelmien joukkoon, olisi mies ehdottomasti joutunut unohduksiin.
Dahlström nimittäin oli niitä ihmisiä, jotka ottavat tehtäväkseen suututtaa ihmisiä ja tässä tehtävässään pysyi hän johdonmukaisesti, mikä ei olisi tuottanut hänelle enempää mieliharmia, jos hänellä olisi ollut onnea yrityksissään, mutta sitä hänellä tavalla ja toisella ei ollut, koska hänestä ei koskaan "tullut mitään", kuten sanotaan.
Ukko oli kuitenkin kunnianarvoisa mies vanhanaikuisine tapoineen. Kuten mainittiin oli hän asettunut kauvas Badstugukadun varrelle Surrbrunnikadun toiselle puolelle sekä vuokrannut vinttiasunnon puutarhamaineen, jota minä hänen poikiensa tuttuna poikana huvikseni kaivoin ja hoidin. Tämä minun haluni puutarhahoitoon, joka oikeastaan heräsi minussa omenapuiden syystöiden aikaan, hankki minulle pääsyn taloon, missä minä pian sain osakseni pieniä tehtäviä, muun muassa seistä modellina tai väritellä piirroskuvia.
Minä uskallan siis kieltää, että Dahlströmin kykenemättömyys olisi riippunut modellin halveksumisesta tai modellin puutteesta, kuten muuan elämäkerrankirjoittaja on väittänyt, ja saman saattaa kuninkaallisen teatterin puvunhoitaja tehdä, sillä niin koreita vaatteita kuin me silloin käytimme, en koskaan ennen enkä jälkeenkään ole kantanut ja ne tuotiin suoraapäätä teatterin puvustosta.
Etteivät muotokuvat onnistuneet, oli minun syyni eikä poikien, sillä vanhin oli oikea jättiläinen ruumiiltaan sekä "luotu" Kaarle X:ksi, jota kuningasta D. usein mielellään maalasi. Toinen poika oli pitkä koikale Pfalz-Zweibrükkiläisine kasvoineen ja hän seisoi usein Kaarle IX:tenä.
Tämä poika on nyt kuollut, ja "Kaarle X" on farmarina Etelävaltioissa.