"Hyvää iltaa, kapteeni! Kuinkas sujui?"
"Miksette sanoneet minulle edes sanaakaan edeltäpäin ennenkuin menitte turmelemaan luotsiparan asian!"
"Mitä hän sai?"
"Kaksi vuotta!"
"Niin, mutta minä valitan korkeampaan oikeuteen!"
"Älkää sitä tehkö, herra, ei se ole mikään tavallinen tuomioistuin!"
"Mutta puolustukseni!"
"Niin olipas se soma juttu! Ensimmäinen osa olisi vaikuttanut lieventävänä asianhaarana, mutta toinen! Tehän olitte väärässä joka kohdassa, paitsi siinä, että esititte luotsin valehtelijaksi, sillä puhuihan hän vaaten ensimmäistä tunnustustaan. Ei siinä kyllin. Olitte saattaa minut tilaan, mikä minulle olisi saattanut koitua sangen vaikeaksi. Luulitte kai minun tahtovan vahingoittaa poikaa. Päinvastoin, minä aijoin huutokaupan kautta pelastaa hänelle hänen talonsa. Tämän olette melkein tehneet mahdottomaksi. Luuletteko ehkä, että minulla itselläni nyt on hauskaa. Ette tiedä, mitä maksaa laivurille menettäessään laivansa. Saan alkaa uudestaan perämiehenä. Olin aikeissa matkustaa kotiin mennäkseni naimisiin, sillä minulla on morsian, mutta siitä ei nyt tule mitään, sillä minä kadotin kaiken mukana olevan omaisuuteni.
"Minua vastaan viskatut syytöksenne otti asiamies mielihyvällä onkeensa, hän ilmoitti asian laivanomistajalleni, ja kuka tietää, mihinkä kohtaloon ne minut saattavat. Nyt täytyy minun päästä Itämeren kautta kotiin jouluksi, eikä siitä tule mitään huvimatkaa avoveneessä. Mistä minä kevääseen saakka elän, sen Jumala tiennee. Herra, olisitte tehneet oikein, jos olisitte tukkineet suunne!"
Kuin kirottu menin minä miehen luota, enkä sen koommin koskaan nähnyt häntä enkä luotsia. Eikös tämä ollut hupainen kertomus!